United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos hänet tapaan, kotonakin vaikka Ja veljenikin turvista, niin rikon Ma majaystävyyden lait ja pesen Käteni julmat hänen sydämmessään. Käy kaupunkiin, ja kysy, kuink' on laita, Ja ken on panttivangiks Roomaan viety. 1 SOTAMIES. Mukaanko ette käy? 1 SOTAMIES. Sen teen. TOINEN N
Vielä lupaan minä pyhästi, ett'en koskaan elävänä tätä varustusta jätä: en milloinkaan armoille heittäydy, vaan ennen hautaudun sen raunioiden alle, niin totta, kuin Jumala minua auttakoon ajassa ja ijankaikkisuudessa; ja jos minä tämän kalliin valani rikon, niin haljetkoon silloin tanner jalkaini alta ja nielköön minut kirkasliekkinen kadotus. Amen!
"Onpa todellakin julmaa kiusoitella meitä täten", lausui toinen. "Minä rikon ystävyyteni kanssanne", sanoi kolmas uhkaellen, jolloin Jim kävi varsin surullisen näköiseksi, laski kätensä sydämellensä ja vakuutti, että hän on kertoja-marttiira, kunnes vihdoin syntyi sellainen sekamelske naurusta ja puheesta, ett'ei sieltä eroittanut yhtään mitään.
Bernhard oli niin nuori, niin kokematon; hän ei käsittänyt rakkauden kavalia keinoja, hän tunsi vain sen huumaavan, vastustamattoman voiman; hän käsitti vain, että tuossa hänen jalkojensa juuressa oli tyttö hänen tähtensä kyyneliinsä menehtymäisillään, pakahtumaisillaan suruunsa äärettömästä uhraavasta rakkaudestaan häneen, joka oli sysännyt hänet luotaan siinä oli kylliksi, hän ei muusta huolinut, hän syöksyi polvilleen itkevän tytön eteen, suuteli hänen kättään, vakuutti tuhansin valoin, että hän ei ketään koko maailmassa rakasta niinkuin häntä, yksin häntä ja Lodoiska ei sysännyt häntä luotaan, hän nautti voitostaan, antoi hänen rukoilla kauan, ja kun hän viimein käänsi kauniin päänsä tammen kyljestä ja taas katsahti häneen noilla mustilla, tulisilla silmillään, jotka polttavat sydämen tuhaksi, niin silloin tarvittiin enää vain pieni silmäys kauniiden kulmien alta, tuskin kuuluva rukous hymyileviltä huulilta, ja Bernhard huudahti: Niin, niin, minä vannon elämäni onnen kautta, vannon kaiken kautta, mikä on minulle pyhää ja kallista, rakastavani sinua, yksin sinua kuolemaani, hautaani saakka, ja jos minä rikon valani, niin tullos, elävänä tai kuolleena, vaatimaan minua siitä tilille!
Norman, sinä onneton poikani, miksi sinä toit sen riivatun haarniskan?" "Jos lienee nuoleni väärin sattunut, en tiedä muuta neuvoa kuin että ammun oman henkeni samaa tietä", vastasi Norman Vasaramies. "Seiso vaan lujana, kyllä saat nähdä kuinka minä sen lumouksen rikon". "Niin, seiso vaan lujana", sanoi Torkil.
Paennut aateli on, kansa kylmää, Se yhtyy Herefordiin, ma pelkään. Poika, Käy Plashyyn, Gloster-sisareni luo! Hält' oiti mulle hanki sata puntaa. Tuoss' ota sormus tuo! PALVELIJA. Unohdin haastaa teidän armollenne, Ett' olin tänään siellä ohimennen; Mut rikon mielenne, jos lisää kerron. YORK. Mit' on se? Sano, poika. PALVELIJA. Tiimaa ennen Kuin sinne saavuin, herttuatar kuoli.
Pane kaksi sormea tämän ristinkuvan päälle ja lue perässäni se vala, jonka sinulle sanelen: minä vannon tämän ristin päällä ja kaikkein pyhimyksien nimessä täyttäväni sen lupauksen, minkä nyt olen tehnyt pyhän neitsyen kuvan edessä! Ja jos koskaan tämän valani rikon tulkoon siitä kirous minun ja minun jälkeentulevaisteni päälle aina seitsemänteen polveen.
Etkö Sinäkin lopulta halveksi minua, Sinä? Sillä on hetkiä, jolloin inhoan itseäni. Sinä et aavista, kuinka täynnä ahdistusta minä olen, sillä minä olen tottunut teeskentelemään, minä. Ja Sinä! Mitä ajattelet Sinä rauhallisempina hetkinä minusta, joka täten rikon Jumalaa ja ihmisiä vastaan?» »Minä en milloinkaan saa anteeksi Herralta, jos näin jatkuu.
Kapteeni ojentihe ja löi kädellään polvellensa, josta puheenjohtaja vihdoin leppyi kapteenia kohtaan. Hän nousi nyt seisoalleen ja sanoi: "Arthur kuninkaan miehet! vaikka ei ole tapa laskea muukalaisia seuraamme, niin minä kuitenkin, koska jo kerta tänä iltana olemme sitä sääntöä vastaan rikkoneet, valtani johdosta vielä kerta rikon sitä vastaan.
Hän palasi sentähden surutoinna herasyöningin luokse, joka käveli edes takaisin huoneessansa kädet ristissä. "Missä välikirjanne on?" kysyi hän korkeasti. "Hyvässä korjussa," vastasi Alberti. "Antakaat se minulle, niin saatte omanne." "Minä en riko liittoani!" "Mutta minä rikon! Eli olisitteko niin hävytöin, että käyttäisitte semmoista turhaa sääntöä?