United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
D'Artagnan ymmärsi, että hän pahoittaisi Athosta, ell'ei hän antaisi hänen noutaa mieltänsä. Ja todella muutamain sekuntien perästä kaatui Cahusac, kaula miekan lävistämänä. Samassa tuokiossa Aramis ojensi miekkansa kaatuneen vastustajansa rintaa vasten ja pakoitti hänet armoille. Jälellä oli vielä Porthos ja Bicarat.
Mutta, ennen kun kaupan-oppipaikkaa kuulustaisi, oli parempi että kävi koulua vähän. Palkastansa oli Matilla sen verran säästössä, ett'ei hän sinä talvena mummon armoille pelkästään heittäytyä tarvinnut. Nyt kun mummo oli Elsan avukseen saanut, alkoi rahaa yhtenään tulla, jott'ei siinä yhden pojan kouluutus suuria painanut olisikaan.
Milloinka minä ennen olen kuskia... Tai ann' tulla! Ja sano, että panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti pihaan! Ei tässä armoille ruveta! Tule sinäkin, Pulkkinen, mukaan! Saatanhan tuota tulla... Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiittämättä karjaisi hän vyötä. Rouvalla oli se saapuvilla. Kierränkö minä sen selän taakse? Menehän matkaasi
Suurin osa Itä-Intian laivan miehistöä oli kaatunut tai haavoitettu; edellisten joukossa olivat kapteeni ja perämiehet. Jäljelle jääneet antautuivat voittajien armoille. Merirosvoilla oli saalis varmasti hallussaan. Sodanmelske oli tauonnut, murhanhalu tyydytetty, ja verisellä kannella kieriskeleväin haavoitettujen valitushuudot alkoivat nyt herättää inhimillisempiä tunteita.
Pienet lappalaiset puolustivat itseään, minkä taisivat, koettivat pujahtaa pakoon ja hypätä pulkkiinsa, mutta aina syöstiin heidät suulleen lumeen. Sen saivat kuitenkin puolustautuneiksi, ettei hihnoja heidän käsistään saatu. Ei saa syyttä repiä ... älkää, hyvät miehet, repikö! vaikeroi Hilappa ollen armoille antauvinaan. Saa syyttäkin reitalaista repiä! huusi Taru. Tänne tievero!
Ranskalaiset lähestyivät Hanausta ja Kasselista suurissa kolonneissa, ja mitä muuta voi Frankfurt tehdä, kuin heittäytyä voittajain armoille? Se heittäytyi Ranskalaisten valtaan, jotka nyt mieltänsä myöten kaupunkia hallitsivat.
No niin, sen arvaa, sellaisissa kotioloissa, sellaisen emintimän hoidossa ... ei mitään tapoja, ei mitään kutsuja, ei mitään kanssakäymistä... Tyttöparka! Eikö totta? Ja vielä pelko jäädä yksin tuon noita-akan armoille!... Ei, ei hän ollut kihloissa poikani Bertelin kanssa. Mutta hyvä olisi, jos Bertelin käyntejä talossa olisi edes niin kauniisti selitetty... Minä ymmärrän?
Ei siis muu auttanut, kuin hampaita kiristellen, häpeissään kuin koira, häntä jalkojen välissä, ryömiä ulos ja antautua julmistuneen merimiesmajan isännän armoille.
Maidon hintaa koroitettiin sentillä neljännestä kohti. Ja neljännes siitä sentistä tuli meille; kolme neljännestä piti trusti. Sitten maidon hintaa jälleen koroitettiin sentillä. Mutta siitä sentistä me emme saaneet mitään. Meidän valituksemme olivat turhat. Trusti piteli ohjaksia käsissään. Me huomasimme joutuneemme sen armoille. Ja vihdoin trusti otti meiltä pois sen neljännes-sentinkin.
Vanha Mathurin mylläri ja kapakan isänmaan-ystävät arvelivat ettei mikään vastusteleminen voisi tulla kysymykseen, tapahtukoon mitä hyvänsä että olisi paras kätkeä ne aseet ja varat, jotka vielä löytyi, sekä antautua vihollisen armoille taloineen päivineen.