United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Myönnän, serkku, myönnän», vastasi Burbo sydämellisesti ja pisti rahat nahkaiseen pussiin, jonka hän sitte työnsi vyöhönsä, samalla hän kiristi vyöhihnaa pullean mahansa ympärille, kuten hänen tapansa oli tehdä kotioloissa vapaahetkinään. »Ja vieköön Isis, Pisis ja Nisis tai mitä jumalia siellä Egyptissä onkin, mutta minun pikku Nydiani on todellinen Hesperia kultasatoinen puutarha minulle.»
Kaljupäinen taas ei kukaan siihen aikaan saanut olla, ei edes kantaa päälaellaan pientä »kuutamoa» tahi »kaljutäplää». Jos jollakin oli todellisuudessa »kuutamo», käytti hän tekotukkaa, peruukkia, uutta ja kaunista aina vierailulla ollessaan, kulunutta ja vaalennutta kotioloissa.
»Minä uskon aivan yksinkertaisesti, että se on hallintoasia, rouva että Jakob on niitä, joita on kotioloissa hallittava... Voitte olla notkea kuin pajunoksa ja ihana kuin enkeli, mutta ellei Teillä ole sitä kykyä, niin tiedättehän, että minä tunnen hänet, olen hallinnut häntä kyllin kauan.»
Kun peremmältä silmäilee suullepäin, näkee maisemia, jotka sanoipa heitä nyt reiniläisiksi tai alppimaisiksi ovat suorastaan juhlallisia näin kotioloissa. Eräässä kallion kylessä on, vähän matkaa vesirajan yläpuolella, miehenmentävä reikä, jonka sanotaan syvemmällä vuoressa leviävän avaraksi huoneeksi. Tämä paikka on nimeltään "Pirun pesä."
Mutta eräänä päivänä hän sanoi isällensä: 'Isä hyvä, minä en viihdy täällä yksitoikkoisissa kotioloissa, pyrkisinpä halusta opettajattareksi. 'Tee mitä sydämmesi vaatii', vastasi isä, ja niin oli se asia päätetty. Maaria pääsi, kuhunka pyrki, erään koulun opettajattareksi. Vapaa-ajat hän aina vietti kodissaan. Silloin myöskin nuori Ilmari oli kotona.
"Viisi vuotta yhdet kengät ainoina kenkinä! Kuinka se on mahdollista? Minulta menee kahdet yhtenäkin kesänä." "On se mahdollista, kun kesällä kaikissa kotioloissa ja vieläpä kirkkomatkatkin kävelemme tuohivirsuilla, perillä vaan pidämme kenkiä." "Mutta tässä on kuitenkin teille kengät, joita saatatte pitää perillä ja taipaleella", sanoi Tapani, ojentaessaan ukolle kenkiä.
No niin, sen arvaa, sellaisissa kotioloissa, sellaisen emintimän hoidossa ... ei mitään tapoja, ei mitään kutsuja, ei mitään kanssakäymistä... Tyttöparka! Eikö totta? Ja vielä pelko jäädä yksin tuon noita-akan armoille!... Ei, ei hän ollut kihloissa poikani Bertelin kanssa. Mutta hyvä olisi, jos Bertelin käyntejä talossa olisi edes niin kauniisti selitetty... Minä ymmärrän?
Ystävyksille, joiden kuohuva veri ei kotioloissa vieläkään ottanut rauhottuakseen, oli tervetullut jokainen aihe, joka heidät, vaikkapa vain muutamaksi hetkeksi, kohotti yli arkipäiväisen yksitoikkoisuuden, mihin he olivat menehtymäisillään.