United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
KAUPPANEUVOS. Ei mitään muttaa! KERTTU. Mitä hän minusta pelkää sen tahdon myöskin tietää. ROUVA OKSMAN. Parasta kun lähden tieheni minäkin, etten puhu itseäni pussiin heidän kanssaan. VALTER. Elkää juosko pakoon, rouva Oksman. Teitähän me juuri ajamme jälestä. ROUVA OKSMAN. Minua? VALTER. Niin, hyvä rouva Oksman. Me kun nukuimme yli aamiaisen ROUVA OKSMAN. Minä tiedän sen.
Tämä nousi, suki vaatteita päälleen, kopperehti pannunsa käsille, laittoi tulen takkaan. Kun sain kahvin poskeeni, silloin pillit pussiin. Emäntä ja isäntä tahtoivat väkivetoaan, että syödä pitää toki lähtiessään. Vaan minä kopoin laukkuni, sanoin, että »miestä päiväksi, koiraa viikoksi.» Isäntä pani kengät jalkaansa, lähti saattamaan aidan taka.
Lainioliitto tämän ostaisi kolmella tuhannella markalla metsävahdin asunnoksi, mutta ei osannut silloin vielä myydä. Saattaahan tämän myydä jäljestäkin päin vaikka kirjeellisesti. Ei muuta kuin pillit pussiin ja soitetaan suolla mennessä. Ei suinkaan tässä kiinni ottavaa ole. Rehuja kyllä jää, mutta tuossa Leppimäessä asuu huonemiehenä Samppa Ketonen, se saattaa puntarilla myydä savottalaisille.
"Ja jos täti sanookin, ett'ei hänellä ole sujuvaa käytöstä eikä syntyperäistä hienoutta niin hän kuitenkin on tädille hauskuudeksi. Ja hauskuudeksi hän on kaikkialla, sillä tuskin on yhtäkään iltaa viikossa, jolloin ei häntä olisi jonnekin kutsuttu. "Ja silloin täti ja hän ovat kovin hauskat yhdessä kun hän laskee totuuksiansa, täti koettaa saada häntä pussiin.
»nyt ei kiitetä, kyllä minä nyt tiedän mikä on merrassa.» Kun tulin sedän taloon, siellä emäntä otti kirkkoon minut. Se potuutteli oikein aika tavalla mokomasta käytöksestä kyläretkelläni. Ajattelin että ei nyt pidot parane, jos ei vieraat vähene, ja pistin pillit pussiin, lähdin kävelemään kotiin. Emäntä kankutti jälkeen ja uhkaili, että
Kuka niitä myöden kulkee ja silmänsä sulkee, hän papin pussiin putoo ja lempo säkin suun kiini kutoo! Hauku nyt jo Otto! tarttui Juntus. Otto haukkui ja Vesa uhkaili häntä kepillä, hätistellen: Sipi... Sipi, pois koira! Naurettiin, rähistiin. Koirat ärisivät ja haukkuivat.
Vaikka hän oli käsittänyt kotiopettajan tehtävät näin mukavalla tavalla, oli hänellä kuitenkin hirveän ikävä Burströmissä, ja joll'ei siellä olisi ollut tuota kaunista koivikkoa, ihanaa kesäistä ilmaa ja hovioikeudenneuvos Hedenstamin perhettä, joka asui lähellä eräässä huvilassa ja jonka seurassa hän erinomaisen hyvin viihtyi, niin olisi hän jo ammoin pistänyt pillit pussiin ja muuttanut majaa muualle.
Lukuunottamatta tuota hyväluontoista saksatarta ja kapteeninrouvaa, joka istui sohvannurkassa ja nyökäytteli päätään, kuvastui muiden kasvoilla salainen ilkamoisuus ja odotettiin, että hän seuran huviksi puhuisi edelleen, puhuin itsensä pussiin. Heidän mielestään näytti hän turhamaiselta ja naurettavalta.
MAIJU. Pappa on semmoinen luja prinsiippi-ihminen, niinkuin tiedät. ELISABETH. Jotako mamma ei ole? MAIJU. On, on, tietysti, onhan mammakin. Mutta mamma on niin herttainen ja hyvä samalla. JUSSI. Jotako pappa ei ole? Maiju rukka, sinä puhut itsesi pussiin vähän väliä. MAIJU. Kuinka sinä olet ilkeä? En puhu enää mitään, koska tartutaan kiinni jok'ainoaan sanaan. HANNA. Se on niin Jussin tapaista.
»No, eihän tuossa juuri niin erittäin harkkoja ole, vaan en minä anna kuitenkaan sitä sinun käsiisi», esteli yhä Hanna, Mutta se lisäsi Jukkeen vaan tulta. »No ole nyt viisastelematta. Annahan nyt. Minä en heitä sinua rauhaan, ennenkun annat. Olenhan minä sinun rakkauskirjeesikin lukenut ja kaikki.» »Hupsista pussiin ja pussin suu auki. Eipä vähä mitään.