United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, Herra, vastasi tämä, etkö kuule? Yhtäperää kuuluu bum-bum-bumbum! suuresta rummusta ja vähä väliin pilliä soitetaan, jotta korvat kaikuvat. Niin kaunista soittoa en ole, herra, pitkään aikaan kuullut. Koko kylä on liikkeellä tuota näyttelyä katsomassa. Mitä näyttelyä, sinä aasi? kysyi kreivi. Ken rummulla paukuttaa ja pilliä soittaa? Karhuntanssittaja, herra, vastasi Hannu pian.
"Kunpa se nyt tulisi!" sanoi hän sitten ja katsoi luukusta pappilaan päin. "Kuka tulisi?" "No se kirkkoherra." "Sittenkös wasta soitetaan, kun kirkkoherra tulee?" "Sittenpä tietenkin." "Kyllä wielä sitten saadaan odottaa ... kello ei ole wielä kuin puoli yhdeksän", sanoi eräs mies kelloaan katsoen. "Kyllä se on jälessä", arweli suntio. "Eikä ole."
Nyt alkaa kellot tapulissa täydellä mahdilla soida ja minä kuulen soittoon vastattavan, juuri kuin olis toisella puolella seurakuntaa toinen torni, jossa soitetaan. Mutta minä en käännä silmiäni hetkeksikään pois saattojoukosta, vaan katselen kahdella silmällä satana silmänä ja näen, kuinka ruustinna kävelee kohta varakantajien perässä huojuen ja pyyhkien silmiänsä.
"Teidän Kuninkaallinen Korkeutenne on liian nöyrä," vastasi Kenelm Chillingly, syvästi kumartaen; "mutta oletteko tilanneet päivälliset? Ja mitähän ruokaa aiotaan meille antaa. Ei kukaan näy kuulevan täällä, vaikka soitetaan. Koska se on raittiuden ravintola, ovat luultavasti kaikki palkolliset juovuksissa." "Miksi he raittiuden ravintolassa olisivat juovuksissa?" "Miksi!
Se waan, että toista kannetaan seljässä paikasta paikkaan, toinen on aina huoneessa paikoillaan; toista weiwistä wääntäen soitetaan, toista waan sormin näpsitään noin, noin, noin waan", selitteli isäntä, wiputtaen molempien käsiensä sormia, ikäänkuin hän mainiona soittajana olisi juuri noussut soittamasta pianoa.
Esteri on tullut talosta ja karja metsästä, ja merkiksi on Esteri soittanut pukinsarvella tapansa mukaan. Soitetaanko teillä niin joka ilta, kysyin. Soitetaan melkein. Kreeta sai kerran päähänsä, että metsäpiiat ja haltiat eivät anna meille yörauhaa ellei heille torvella julisteta lepo-ajan alkua, päivällä taas, jos minun tarvitsisi kotia tulla, niin torvi soimaan, ja minä riennän heti kotia.
Kaikki ovat sekä käytöksessään että puheissaan vapaat. Soitto kuuluu toisinaan. Keisarilliset orjat suorittavat palvelusta. DOMITIANUS: No, runoilija, annas äänesi kuulua. DOMITIA: Hiljaa sitrat! Nyt soitetaan säkkiin ha-ha-ha! RUNOILIJA: Olen valmistanut sinun kunniaksesi pitkän heksameeterin. DOMITIANUS: Vai valmistanut! DOMITIA: Valmistamatta saat piipertää määräyksemme mukaan.
Eikä illan tarvitse aina juuri tarkoittaa vanhuuden-aikaa, näetkös. Se saattaa myöskin muistuttaa meille elämämme viimeistä iltaa, joka voi tulla yhtä hyvin nuoruudessa kuin vanhuudessa. Ihanaa olisi, jos päivämme laskeutuisi rauhassa, sillä kuoleman illan jälkeen tulee iäisyyden valoisa aamu. Hän laski hellästi kätensä Helkan otsalle. Nyt soitetaan illalliselle!
Muiden matkustajain kanssa on pian puhunut loppuun kaikki puhuttavansa. Kirja tosin on aina kädessä, mutta lehdet kääntyvät hitaasti. Se unhottuu polvelle ja vähän väliä tapaa itsensä tuijottamasta määrättömään kaukaisuuteen. Siellä on vain sama sini ja samat purjeet, joita ilmestyy aina uusia entisten poistuvain sijaan. Soitetaan syömään. Se ei ole vähäinen huvitus.
ELIN. Oletko sinä mustasukkainen, Karin? KARIN. Ush, kuinka sinä olet tyhmä, Elin. Minä mustasukkainen! ELIN. No, johan minä ajattelinkin! SYLVI. Kas niin, nyt soitetaan polkkaa. Emmekö tanssi taas vähän? VIKTOR. Niinkuin tahdot. KARIN. Näettekö, kuinka hempeästi he nojaantuvat toisiinsa? Aivan kuin joku vasta kihlattu pari. ALMA. Sinä liioittelet, Karin.