Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
"Kerran siihenkin kirkkoon kelloilla soitetaan", sanoivat kuopiolaiset, kun tässä talossa eräänä pyhäaamuna syttyi tulipalo ja palokellot soivat. Talon nykyinen omistaja oli nikkari ja samalla nuoren baptistiseurakunnan ylimmäinen pappi. Tuli oli päässyt irti hänen mailmallisessa työhuoneessaan, joka oli kapeammassa päässä, juuri kirkon viereisessä huoneessa.
Minä katselin pellon aitoja ja katselin etäällä olevia taloja ja riihiä, eikä sillä hyvä, että katselin, minä kuulin myös. Ensin minä kuulin, kuinka kovasti koirat kylässä haukkuivat, mutta vähän myöhemmin minä kuulin erittäin kovaa ääntä, joka melkein sai minun vapisemaan. En voinut olla huutamatta äitilleni mikä se, joka noin ääntää? Se on kirkon kello, jota tapulissa soitetaan, vastasi äiti.
"Dorothea pahan maailman lintu sinä perhana sano vaan, onko tyttäreni terve?" "Minä olen terve", vastasi Perth'in kaupungin Kaunotar omasta makuuhuoneestaan; "minä olen aivan terve. Mutta mitä, Pyhän Neitsyen nimessä, lienee nyt hätänä, koska kirkonkelloja soitetaan takaperin? Ja kadulla on semmoinen kiljunta ja kirkunta". "Minä lähden paikalla tiedustamaan.
Mitä saattaa hänellä olla niin paljon synninpäästäjälle puhuttavaa? Soitetaan iltamessuun. Munkit menevät kappeliin. Polvistuvat, kumartavat ja rukoilevat kuolevan edestä. Silloin soinnahtaa etäinen, valittava laulu, jonka synkkä kaiku täyttää heidät salaperäisellä pelvolla ja vavistuksella. Mitä se on? On kuin se kuuluisi kuolevan kammiosta. Mutta eihän se ole messua!
"Jos odotat, niin kohta soitetaan, sinulle," sanoi hän. Synnöven kasvoille lensi hohtava puna, äiti loi puhujaan terävän katseen. Mutta tämä vaan hänelle hymyili. "Niin käy kuin Herra tahtoo; eikö niin äsken sanottu?" Ja hän astui edeltä kohden kirkonporttia, muut hänen jäljessään. Kirkonportilla oli tunkoa, ja kun tarkemmin katsoivat, se vielä oli suljettu.
Ma valmis olen. Puhua on helppo, Kun mieli tiedetään jo hiiskumatta. Marssia soitetaan näyttämön takana. Hän lähestyy. ENSIMM
Niin, niin, onpa oikein eriskummaista elää ja olla onnellisena! Soitetaan; ehkä lienee parasta, että minä menen. Nora. Ei, istu sinä; ei tänne tule ketään; se on varmaan Torvaldille Pyydän anteeksi, rouva, täällä on herra, joka tahtoo puhutella asianajajata. Nora. Pankkitirehtöriä kai tarkoitat. Sisäpiika. Niin, pankkitirehtöriä; mutta minä en tietänyt kun tohtori on siellä sisällä. Nora.
Kuuletko, Alfred. Nyt soitetaan taas kelloja! Laivan kello soipi. Laiva lähtee. En sitä tarkoita. Koko päivän ovat kellot korvissani soineet. Nyt taas soipi. Sinä kuulet väärin, Rita. En. Minä kuulen ihan selvään. Aivan kuin ruumiskellot. Harvaan. Ja aina samat sanat. Sanat? Mitä sanoja? "Sau va ui pi". "Sau va ui pi". Etkö sinä kuule sitä? En minä kuule mitään. Eikä mitään kuulukaan.
Mua häpäisette Te tuolla kirotulla avullanne. Yhdeksäs kohtaus. Roomalaisten leiri. Soitetaan paluumatkalle. Torventoitauksia. COMINIUS. Tänpäiväiset jos työsi kerron, niit' et Omikses uskois.
Kuin joukon etupää astui sillalle, käski hän soittaa Kustaa Adolfin sotamarssia. Tätä marssia soitetaan Pohjoismaissa vieläkin, ollen alkujaan niiltä ajoilta, jolloin Kustaa Adolfi ratsuväkineen voitti Lyzenin tappelun, ja vielä tänäänkin tuo yksinkertainen, mutta ripeä marssi herättää sotamiehessä sotahalua ja iloista mieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät