United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä aamuna, kun kirjeenkantajaa ei ollut näkynyt, hän kävi kärsimättömäksi; ja hän asteli salissa edestakasin nojatuolinsa ja akkunan väliä. Tämä oli todella eriskummaista! Neljään päivään ei mitään tietoja! Félicité kehoitti häntä noudattamaan hänen esimerkkiään ja rauhoittumaan virkkaen: Nähkääs, hyvä rouva, minä en ole puoleen vuoteen saanut tietoja!... Kenestä?...
Niin, niin, onpa oikein eriskummaista elää ja olla onnellisena! Soitetaan; ehkä lienee parasta, että minä menen. Nora. Ei, istu sinä; ei tänne tule ketään; se on varmaan Torvaldille Pyydän anteeksi, rouva, täällä on herra, joka tahtoo puhutella asianajajata. Nora. Pankkitirehtöriä kai tarkoitat. Sisäpiika. Niin, pankkitirehtöriä; mutta minä en tietänyt kun tohtori on siellä sisällä. Nora.
Nora, et voi uskoa, kuinka minä iloitsen illan tulosta. Nora. Niin minäkin. Entäs lapset, mikä riemu niillä on oleva, Torvald! Helmer. Ah, kuinka suloista on ajatella, että olen saanut varman, turvallisen paikan; että minulla nyt on riittävät tulot. Eikö niin; sitä on suloista ajatella? Nora. Oh, se on eriskummaista! Helmer. Muistatko viime joulua?
XLVII. "Mutta ihanasta toiveestani tulin, ystäväni, temmatuksi, kun kirjaa lukiessani yhä etenin ja näin, ett'ei hän tuota järkeä ensinkään käyttänyt eikä tuonutkaan esille perusteita kaikkien järjestymiseen, vaan syyksi veti ilmat ja eetherit ja vedet ja paljon muutakin eriskummaista.
Hänen hetken aikaa näin kuljeskeltuaan huomaamatta mitään eriskummaista, tuli häntä vastaan yht'äkkiä jättiläinen, jolla näytti olevan kaksi suurta kyttyrää, toinen edessä, toinen niskassa. Martti ei ollut hätäpoikia, mutta moisen nähdessään hän herkesi viheltämästä ja katseli taakseen mihin paeta.
Tilan omistajan iso-isän isä oli ollut niitä, jotka Holsteinissa odottivat venäläistä, ja siltä matkalta oli hän tuonut monta muukalaista, eriskummaista siemenlajia kotiinsa. Nämä hän kylvi kartanonsa ympärille; mutta ajan pitkään oli yksi toisensa perään kuihtunut.
Mitäs minä sille mahdoin, että kissa oli tullut sisälle ja repinyt kaikki repaleiksi? Helmer. Et, ethän sinä voinut sille mitään, pikku Nora-rukkaseni. Sinulla oli paras tahto ilahuttaa meitä kaikkia, ja se on pää-asia. Mutta hyvä on kumminkin, että ahtaat ajat ovat ohitse. Nora. Niin, se on oikein eriskummaista. Helmer.
Hänestä itsestäänkin oli eriskummaista, että hän näin veti Ukon, hattarojen hallitsijan, Ahon, aaltojen isännän, Tapion, metsän kultaisen kuninkaan, ynnä muun jalon jumalisten pimeään, ahtaasen pirttiin, joka päälliseksi oli täynnä tupakan savua. Kaikki oli Suomettaren syy.
Vapisten astahti hän askelen takaperin, mutta pian rohkaisi hän jälleen mielensä ja astui erään elähtäneen hahmon luokse, joka ollen Hollantilaiseen pukuun puettu, poltti tupakkaa. Heleena ei ollut vielä koskaan nähnyt tuota eriskummaista nautintoa, ja ihmetteli nähdessään miehen syövän tulta ja savua, ja hänen kamala tunteensa ikäänkun pimeyden henkien olosta siitä yhä kiihtyi.
Teltalla, jossa nämä henkilöt olivat, oli, aikakauden tapojen ja Richardin persoonallisen luonteen mukaan, enemmän sotaisa, kuin uhkea ja kuninkaallinen ulkonäkö. Monenlaisia hyökkäys- ja puollustusaseita, joista muutamat olivat eriskummaista ja vastakeksittyä tekoa, makasi ympäri teltan lattiaa tai oli ripustettu niihin tankoihin, jotka sitä kannattivat.