Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
PALVELIJA. Enpä ole erottanut muuta kuin litranvetoisen lysolipullon. PORMESTARINNA. Minä tulen itse hommaamaan. Onko ruokatavarat jo kaikki laitettu? PALVELIJA. Millä aikaa? Ei suinkaan sitä joka paikkaan repeä samalla kertaa! Soitetaan eteisen ovikelloa. Se on rouva Danell, minä kuulen soitosta. Kuule, mene sinä eläkä laske tänne! PALVELIJA. Mitä minä sille sanon?
Gunhild sipsuttelee huoneissa ja järjestelee hieman siellä ja täällä. Ei kukaan vieraista ole vielä tullut. Kelloa soitetaan. Gunhild avaa eräälle nuorelle herralle. Tämä riisuu yltään päällystakin ja seisoo nyt valaistussa eteisessä kookkaana ja solakkana komeassa paalipuvussa ylioppilaslakki kainalossa. Gunhild katselee häntä kyyneleet silmissä. "Rikhard, Rikhard, kuinka olet kaunis ja hieno!
Siit' aikain, kuules, Kun kallis sieluni sai ehdonvallan Ja arvostaa voi ihmisiä, määräs Sun omakseen se; sillä näytät siltä, Kuin, kaiken puutteessa, et mitään puuttuis, Ja onnen suosiot ja kompat vastaan Samalla mielell' otat. Autuaita Ne, joiden pää ja sydän niin on yhtä, Ett'eivät, onnen pillinä, sit' ääntä Soi, jota soitetaan.
"Menkää nyt jo waunuun, soitetaan jo toisen herran", sanoi rautatienpalwelija. Matin waimo oli siinä. "Hywästi, Mari!" sanoi Matti ja oikasi karhean ja leweän kätensä waimollensa. "Muista minua ja lapsiasi", sai waimo waan sanoneeksi, pitäen miehensä kädestä kiinni.
Sinä voit sanoa heille, että kohta kun Sudenketot ovat nöyrtyneet ja saaneet armoa, soitetaan Nidaroosissa kaikilla kelloilla osoitteeksi, että rauha on jälleen tullut maahan. ENSIMM
Niin hetkinen. Jo raikuu maa Ja kaikuu kiitokset: Kun kevätpäivä armahtaa, On virrat kuohuiset. Yö kirkastui, kun loistivat Iloja kokko valkeat. Maat, järvet riemujaan Sai kansa kaikumaan. Ja kansa yhtyi häihin nyt, Hääjoukko kansahan, Niin riemu, äsken särkynyt, Nyt täytti maailman. Taas soitetaan ja tanssitaan, Heräsi päivä vuoteeltaan, Vaan onnellisten häät Viel' iloitsevan näät.
Ovi aukeni ja pari parrakasta, julman näköistä miestä astui sisään. Säälimättä kolhasivat he nukkuvia pyssyn perällä ja huusivat alasaksan murteella: Ylös! Lähtötorvea soitetaan! Ja tuvan ulkopuolelta kuuluivat nuo ratsumiehille tutut torven toitotukset, joilla siihen aikaan tavallisesti annettiin merkki liikkelle lähtöön.
Illan hämärässä, kun Antero ja Lauri tulivat tuvastaan, tapasivat he pihalla Naimin ja Kaarinan. Minne olette menossa? kysyi Lauri. Laamanniin ... tulkaa tekin mukaan, sinne tulee muitakin vieraita ... pidetään hauskaa! Mitä niin? Hauskaa, lauletaan ja soitetaan ja tanssitaan! Me menemme Honkaniemeen. Paljon hauskuutta!
Keskinkertaisen Amerikalaisen perheen päiväjärjestys on jotenkin seuraava. Kello 7 aamusella soitetaan heitä ylös, ja puolen tunnin kuluttua sen jälkeen aamiaiselle. Perhe keräytyy ruokahuoneesen, ja sanoo "hyvää huomenta" tullessaan. Jokainen istahtaa kohta tultuaan pöytään, eikä odota ensinkään toisten tuloa. Aamiainen tavallisesti odottaa pöydällä kokonaisen tunnin.
Asema kuhisee koululaisia, hän on veljensä kanssa kiiruhtanut edeltäpäin. Minä pakkaudun jälempää äidin kanssa tungoksen läpi, kantaen vaunuun meneviä tavaroita. Soitetaan kolmannen kerran enkä minä ole vielä saanut heitetyksi lopullista hyvästiä, jolloin toivon voivani katseella ja kädenpuristuksellani antaa jotain viittausta tunteistani.
Päivän Sana
Muut Etsivät