Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja hänellä olikin syytä olla ylpeä hänestä. Rikhard oli pulska uusissa vaatteissaan, kookas ja solakka, silmät tummat ja loistavat, tukka vaalea ja keherä. Pormestari Fengstrupin tytär Lagerta oli pääsevä ripille samana päivänä. Pormestarin herrasväki ja Gunhild tulivat yht'aikaa ulos kirkonovesta. He seisahtivat. Onnittelut molemmin puolin. Lagerta läheni Rikhardia. "Toivotan onnea."
Gunhild pyysi kuitenkin hartaasti tohtorilta, ettei tämä ilmaisisi kuinka hänen laitansa oli. Kun Rikhard ja Lagerta tulivat, oli hän väkisinkin virkeän näköinen ja sanoi jalan vaan nyrvähtäneen sijoiltaan. Hän ei tahtonut millään ehdoilla häitä lykättäväksi. "Kyllä minä toivun niin paljon siksi, että jaksan mukaan," sanoi hän, "ja jollen, niin olen yhtä iloinen.
Hän alkoi itkeä uudelleen. "Vaiti, vaiti ajatteles että hän kuulisi." Tyttö katosi akkunasta. "Kas niin, nyt menee Lagertakin." Hän läski käsivarret akkunalaudalle ja nyyhkytti. "Rikhard." Lagerta seisoi ulkona trottoarilla. "Oletko sinä siellä?" Tyttö ojensi hänelle omenanraakaleen. "Tahdotko maistaa?" "Kiitos." "Pidä vaan se kokonaan." "Sinä olet hy-hyvä sinä, La-ge-gerta."
Pormestarin tytär Lagerta istui avonaisessa akkunassa ja söi omenanraakaleita. Hän oli yksitoista vuotta vanha. Siihen aikaan sai todellakin nähdä yhdentoista vuoden vanhan tytön syövän omenanraakaleita, sillä siihen aikaan eivät pikkutytöt olleet vielä täysiä naisia kymmenen vuoden iässä. Rikhard istui itkenein silmin posket turvoksissa ja lohduttelihen piirrustaen pilakuvia akkunanpieleen.
"Olkaa hyvä, kuppi teetä." Gunhild seisoi heidän edessänsä. Peljästyneenä he erosivat. "Pormestari ja rouva ovat portaissa," kuiskasi hän. Pormestarin ja rouvan astuessa sisään seisoi Gunhild pitäen teetarjotinta nuorten edessä. Kumpaisenkin käsi vapisi hieman. Rikhard pudotti sokeripalasen, Lagerta tipautti kermaa ruusunpunaiselle hameellensa. Rouva loi heihin terävän katseen.
Yht'äkkiä tarttui koura Rikhardin niskaan. "Sillä tavoinko sinä istut, veitikka?" Se oli yliopettaja. Lagerta pujahti kiireemmiten pakoon pelastaen puolet korteista mukanaan. Rikhard seisoi siinä hämmästyksissään loput kädessä. Espanjan ruoko kirjaili taas hieroglyfejä hänen selkäänsä, ja itkenein silmin ja pehmitettynä tuli hän vihdoin kotia.
Gunhild sipsuttelee huoneissa ja järjestelee hieman siellä ja täällä. Ei kukaan vieraista ole vielä tullut. Kelloa soitetaan. Gunhild avaa eräälle nuorelle herralle. Tämä riisuu yltään päällystakin ja seisoo nyt valaistussa eteisessä kookkaana ja solakkana komeassa paalipuvussa ylioppilaslakki kainalossa. Gunhild katselee häntä kyyneleet silmissä. "Rikhard, Rikhard, kuinka olet kaunis ja hieno!
Lagerta nyykäytti päätään. Rikhard nyykäytti alakuloisesti vastaan. "Oletko sinä istumassa, Rikhard?" "Olen." "Mitä olet tehnyt?" "Tapellut." "Hyi!" "Pojat härnäsivät minua ja sanoivat Gunhildseniksi." "Se oli ilkeää." "Ja yliopettaja pitää heidän puoltansa." "Rikhard parka!" "Hän on lurjus!" "Oletko mieletön?" "Nauta!" "Mutta Rikhard!" "Hän on on marakatti!" Tunteet valtasivat hänet kokonaan.
Rikhard käveli Lagerta kainalossa etsien vis-a-vis-paria. Ketteränä kuin nuorukainen kiiti pormestari rouvansa luokse ja vei hänet lattialle. Soiton säveleet sekaantuivat jalkain raapinaan, nauruun ja äänekkääsen puheluun. Gunhild liiteli ympäri varpaisillaan tarjoellen naisille limonaadia, säysynä ja nöyränä kuten aina. Seuraavana päivänä oli kassan tarkastus pormestarin luona.
Oi, nouse, hyvinkin näin korkealla on mieles, vaikk' on polves matalalla. Kuningas Rikhard II.
Päivän Sana
Muut Etsivät