Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Häntähän minun on kiittäminen, että nyt olen varakas mies, johon kaikki rajattomasti luottavat, ja ennen kaikkea olenhan saanut kunnollisen ja uskollisen pikku vaimon, ja se olikin paras perintö, mitä Kildenbauerin leskeltä olisin voinut saada. Yliopettaja oli oikeassa. Vainaja teki paljon hyvää salassa."
Onhan aivan käsittämätöntä miten ne sinne ovat joutuneet." "Selkäni, selkäni!" "No, nyt on rouva yhtä punainen seljästään kuin minun Rikhardini eilen, kun yliopettaja oli tehdä hänestä raajarikon." Rouva loi häneen tutkivan silmäyksen. Gunhild seisoi siinä säysynä ja nöyränä kuten aina. "Tahtooko rouva vitsomista?" "Tahdon, kiitos. Vai niin, pikku Rikhard sai siis eilen selkäänsä?"
Gunhild otti vastan ja alkoi huimia rouvaa. "Selkäänsäkö? Hän saakin tosiaan usein." Gunhild huimasi rouvaa aikatavalla vitsalla. "Ai ai! Hän lienee pahanilkinen." Taas huimaus. "Pahanilkinenkö, hän, raukka! Ei, mutta yliopettaja pitää toisten poikien puolta, kun nämä härnäävät häntä ja sanovat Gunhildseniksi." "Se ai ai se ei voi olla mahdollista." "Mahdollista!
Pieni, aivan pieni lasillinen tätä keveätä viiniä, myöhemmin lasi sampanjaa, mutta ei ollenkaan tulisia viiniä. Kinkkua ja herneitä ja muita esiruokia yliopettaja kesti, kesti oivallisesti: hän antoi kaiken sen haihtua sivutseen. Kanaa. Hän rakasti kanaa. Sehän olikin aivan viatonta ruokaa. Hän tahtoi antautua sen syöntiin, mutta muuten olla maistamatta. Reininviiniä.
"Rouva tulee kai taas huomenna?" "Tulen, kiitos, Gunhild, kyllä tulen. Ja kyllä minä pyydän hartaasti miestäni, ettei hän ole niin ankara pikku Rikhardille." "Tuhannet kiitokset! Jos sen teette, en tiedä mitä tahtoisinkaan tehdä teidän tähtenne." Kotia tultuansa oli yliopettajan rouvalla pitkä keskustelu miehensä kanssa tämän työhuoneessa. Kun yliopettaja tuli ulos, oli hän jotenkin punainen.
Tämä suurkauppiaan vähäpätöisen näköinen seuralainen ei kuitenkaan ollut sen vähäpätöisempi mies kuin kaupungin latinakoulun yliopettaja ja paikkakunnan virallisen lehden toimittaja, Kristoffer Björnholt. Björnholt oli sekä teologian ja filologian kandidaatti. Hän oli hyvin oppinut mies. Kaikki, mikä tunki näihin omituisiin aivoihin, tarttui kiinni ja jäi sinne ikuisiksi ajoiksi.
Eräänä päivänä olivat pojat alhaalla välitunnilla. Gunhild sattui juuri menemään ohitse. Apteekkarin poika, joka oli "sukkela," huusi kovaan: "Gunhildsen, tuolla tulee äitisi taskut täynnä kreemiä ja sylttiä." Yliopettaja nauroi täyttä kurkkua. "Minä annan sinulle sylttiä, minä, moskuseläin!" sanoi Rikhard ja antoi apteekkarin tulevaisuudentoivolle mustelman silmän ympäri.
Max Helldorf kutsuttiin sotapalvelukseen ja haavoitettiin vaarallisesti Königgrätzin tappelussa. Tunti sen perästä, kun yliopettaja kalmankalpeana oli meille kertonut sen ikävän uutisen, astui Charlotte matkapuvussa huoneeseni. 'Minä lähden sairaanhoitajaksi, Leonore', lausui hän lujasti. 'Kerro sedälle päätökseni en voi tehdä toisin." Claudius oli poissa minä suostuin iloisesti.
Lagerta nyykäytti päätään. Rikhard nyykäytti alakuloisesti vastaan. "Oletko sinä istumassa, Rikhard?" "Olen." "Mitä olet tehnyt?" "Tapellut." "Hyi!" "Pojat härnäsivät minua ja sanoivat Gunhildseniksi." "Se oli ilkeää." "Ja yliopettaja pitää heidän puoltansa." "Rikhard parka!" "Hän on lurjus!" "Oletko mieletön?" "Nauta!" "Mutta Rikhard!" "Hän on on marakatti!" Tunteet valtasivat hänet kokonaan.
Hamre nyykäytti päätään ja istuutui viheriälle penkille, joka oli portailla. »Ja tiedättekö ketä muita me saamme odottaa?» yliopettaja kysyi poraten keppiään syvälle äsken valmistettuun kukkapenkkiin. Vik katsoi kysyväisesti häneen. »Knut Holtia.» »Vai niin » »Niin minä näin laivanisännän Holtin satamassa», sanoi entinen laivankapteeni. »Niinpä niin!
Päivän Sana
Muut Etsivät