United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jumala siunatkoon teitä, lapset, jotka olette tehneet minulle sen ilon, että tulitte tänne tänä iltana." "Etpä usko kuinka Lagerta oli levoton ennenkuin päivälliset päättyivät, äiti. Tuskin sain häntä maistamaankaan jälkiruokaa, ainoastaan sen vuoksi että hänen mielensä paloi tänne näyttämään itseänsä kaikessa ihanuudessansa. Eikö hän ole kaunis?" Gunhild kohosihen puoleksi.
Gunhild pyysi kuitenkin hartaasti tohtorilta, ettei tämä ilmaisisi kuinka hänen laitansa oli. Kun Rikhard ja Lagerta tulivat, oli hän väkisinkin virkeän näköinen ja sanoi jalan vaan nyrvähtäneen sijoiltaan. Hän ei tahtonut millään ehdoilla häitä lykättäväksi. "Kyllä minä toivun niin paljon siksi, että jaksan mukaan," sanoi hän, "ja jollen, niin olen yhtä iloinen.
Tuuli tempoo kiivaasti hänen vaaleansinisiä myssynnauhojansa, ja hänen täytyy usein pidätellä kiinni huoneiden seinistä pysyäksensä pystyssä, mutta se ei peljätä häntä. Hänen täytyi ja hänen piti päästä eteenpäin, sillä hänen oli kutsuminen häihin. Rikhardin häihin Lagerta Fengstrupin kanssa.
Lagerta nyykäytti päätään. Rikhard nyykäytti alakuloisesti vastaan. "Oletko sinä istumassa, Rikhard?" "Olen." "Mitä olet tehnyt?" "Tapellut." "Hyi!" "Pojat härnäsivät minua ja sanoivat Gunhildseniksi." "Se oli ilkeää." "Ja yliopettaja pitää heidän puoltansa." "Rikhard parka!" "Hän on lurjus!" "Oletko mieletön?" "Nauta!" "Mutta Rikhard!" "Hän on on marakatti!" Tunteet valtasivat hänet kokonaan.
Rikhard istui sängynlaidalla ja tuki häntä käsivarrestaan. "Ja hyvä on hän myöskin," sanoi Gunhild ja ojensi käden nuorta morsianta kohti. Lagerta laskeusi polvilleen sängyn viereen ottaen Gunhildin kädestä kiinni. Hänen valkoinen silkkisarsinen hameensa aaltoili pitkin lattiaa, ja hänen mustat silmänsä lepäsivät lemmekkäästi eukon ryppyisillä kasvoilla.
"Olkaa hyvä, kuppi teetä." Gunhild seisoi heidän edessänsä. Peljästyneenä he erosivat. "Pormestari ja rouva ovat portaissa," kuiskasi hän. Pormestarin ja rouvan astuessa sisään seisoi Gunhild pitäen teetarjotinta nuorten edessä. Kumpaisenkin käsi vapisi hieman. Rikhard pudotti sokeripalasen, Lagerta tipautti kermaa ruusunpunaiselle hameellensa. Rouva loi heihin terävän katseen.
"Etkö sinäkin ole tehnyt työtä ja tuottanut äidillesi sen ilon että sinusta on tullut arvossa pidetty ihminen, jota nyt niin suuresti kunnioitetaan että kutsutaan pormestarin tanssiaisiin? Mutta siitä tulee sinun kiittää Lagerta neittä." "Hänenkö tahdostaan se tapahtui?" "Hänen, usein on hän kysellyt sinua näinä viimeisinä kahtena vuonna, jolloin et ole käynyt kotona." "Missä hän on?"
"On onpas sinulla teillä kauniita kukkasia." "Tahdotko tahdotko sinä yhden napinläpeen, Rikhard?" "Tuhansia kiitoksia." Tyttö ojensi hänelle puoleksi puhjenneen sammalruusun. Hän oli melkeän punainen kasvoiltaan ottaessaan sen vastaan; mutta kirkossa olikin ollut kauhean kuuma. "Nyt et saa enää sanoa Rikhard, Lagerta, vaan herra Jansen," sanoi rouva. "Jansenhan oli miehenne nimi, Gunhild?"
Ja hänellä olikin syytä olla ylpeä hänestä. Rikhard oli pulska uusissa vaatteissaan, kookas ja solakka, silmät tummat ja loistavat, tukka vaalea ja keherä. Pormestari Fengstrupin tytär Lagerta oli pääsevä ripille samana päivänä. Pormestarin herrasväki ja Gunhild tulivat yht'aikaa ulos kirkonovesta. He seisahtivat. Onnittelut molemmin puolin. Lagerta läheni Rikhardia. "Toivotan onnea."
Rikhard astui askeleen lähemmäksi. "Te suutuitte. Sen tiesin kyllä. Loistokukat eivät ole köyhän lasta varten." Neito nosti päätään. Tummain silmien katse sulausi Rikhardin katseen kanssa yhteen pitkäksi, helläksi silmäykseksi. "Lagerta olisiko olisiko se todella mahdollista?" Neito lepäsi jo hänen povellansa. He eivät virkkaneet sanaakaan. He käyttivät huuliansa toisella tavoin.