United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja huolimatta siitä, että hänellä aamupuhteella oli niin paljon toimittamista, tuli se kuitenkin hirveän pitkäksi hänelle! hän hakkasi puita, niin että lastut lentelivät, saadakseen vaan sisällistä ääntä kuulumattomaksi ei rinnassaan; silla siellä tiesi Rejer ... huu! Jansen haa!
He hyppäsivät syrjälle, kuu kumotti taas pilven alta, hra Jansen tervehti; ne oli pappi ja tohtori. Ellen ei huolinut muusta kuin ajamisesta. Kun tie oli tyhjä, antoi hän hevoisten juosta ja eteenpäin ajoivat isä ja tytär. Hullu ihminen! sanoi pappi vieläkin säikähtyneenä. Luulen että hän päälliseksi antaa lapsen ajaa noita kaihtivia hevoisia! Niin hän on omituinen mies! sanoi tohtori.
Mynher, minä en ymmärrä, mumisi Jansen liidunvalkeana naamaltaan, lukuunottamatta nenänpäätä, joka kaikissa elonvaiheissa loisti yhtä punaisena. Minä selitän muutamin sanoin asian, herra Sakari Jansen.
Nousevalla viikolla voi hän jättää sängyn; ja silloin ei taida olla haitaksi ajatella opetusta? Herra Jansen nyykähytti päätänsä. Ja Ellen nousi ja opetus alkoi. Se kävi hitaasti eteenpäin. Paha kyllä Ellen ei enää ollut siinä ijässä, jolloin lapsi tekee työtä ihan koneentapaisesti yhtä paljon matkimis-halusta kuin torujen pelosta.
Tässä toimessani olen ollut niin ahkera että olen unhoittanut koko kouluneuvoston olemisen. Vaan, hra pastori, koska te tänä päivänä kunnioitatte minun taloani läsnäolollanne, tämän kouluneuvoston jäsenenä, niin pyydän teitä sanomaan kouluneuvostolle terveisiä: Teologian kandidaati Kristian Jansen on huomispäivästä alkaen antava tyttärellensä tarpeellista opetusta. Pappi kumarsi.
Mutta antakaa te Rejer Jansen Juhl'ille lupauksenne, ja teitä ei petetä, ei vierasten naisten tähden ... ei minkään tähden maailmassa, niin kauan kuin minä olen hengissä!" Hän oli lähestynyt silityslautaa ja seisoi nyt ihan hänen edessään ja katsoi häntä suoraan silmiin. Neiti oli pitkä, hän vielä pitempi... Neiti seisoi kuolonkalpeana huiska kädestä vaipuneena vesivatiin ja suu puoleksi avoinna.
Tyttö katseli häntä taas suurilla silmillänsä ja hymyili. Mitä sinä sanot? kysyi hän. Sineettisormuksia hierottiin toisiansa vastaan. Villi, täydellinen villi; mutisi pappi. Samassa hra Jansen astui sisään suurissa saappaissaan. Minä kuulin väeltä että hra pastori hyvää päivää tohtori! teki minulle kunnian! Pappi nousi vähän hämmästyneenä. Me olemme juuri keskustelleet tyttärenne kanssa.
Tultiin sille paikalle, jossa haara-tie poikkesi vierto-tiestä. Siellä hra Jansen tahtoi ottaa ohjakset, mutta Ellen oli jo nostanut piiskaa ja pienellä läjähdyksellä sekä sanoilla: hop Rusko! poikkesi hän haaratielle ja katkaisi kummallisen äänettömyyden.
Kristilliseltä kannalta taas ... hm! ... minä pitäjän pappina ... hm! ... hra kartanonhaltija ... minä, minä kuitenkin ... ei, se on todellakin ... lystillistä! Hra Jansen pani käsivartensa ristiin ja vastasi hitaasti ja tyynesti: Mitä hengellisiin seikkoihin tulee, en koskaan rupee keskusteluun niistä. Minusta te, päättäessä näistä asioista, aina viittaatte papilliseen arvoonne.
Sitten oli hän kirjoittanut pääkaupunkiin Rikhardille, joka äskettäin oli saanut asianajajan oikeudet, että hän tulisi kotia ja asettuisi kotikaupunkiinsa, ja niin oli juriskandidaatti Rikhard Jansen tullut kotia ottamaan asianajaja Simonsenin avonaisen paikan. Pormestarilla oli suuret pidot; mutta Gunhild ei ollut passaamassa.