Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Pelkäämättä ja huutamatta oli hän seurannut tätä näytelmää mielenmaltilla, jota olisi luullut kymmentä vuotta vanhemmaksi. Ainoastaan kun voitettu kaatui ja tyttö näki hänen veriset kasvonsa oli hän noussut pystyyn ja säkenöivin silmin katsellut raakaa tappelijaa, jonka, nyt kun oli myöhäistä, toiset miehet ottivat takaa kiinni. Samassa ovi aukeni ja hra Jansen astui sisään.
Hän oli ollut vähällä unhottaa, kuka hän itse oli ja kuka tuo toinen oli, että hän oli Rejer Jansen Juhl ... ja tyttö! hän tarttui äkisti kellonvitjoihinsa... Ei, täytyypä olla varoillansa, muuten voi helposti saada tekemistä sekä varkaiden että lurjuksien kanssa!" "Tanssiin en mene!" kertoi hän koko ajan itsekseen, kuljeskellessaan saarella kauniina iltapäivänä.
Mutta en takaa, etteikö tuo säyseä meripeto matkalla pure joitakin lampaita kuoliaaksi, jos sillä vain on aikaa panna leukaluunsa liikkeelle. Minun täytyy päästä tuohon Scyllaan, sanoi Vanloo. Fredrik, laske loorinkivene vesille! Haluatko tulla mukaan, Sigurd? En, tuhat tulimmaista, kapteeni, se ei käy päinsä. Sakari Jansen aavistaisi pahan olevan pelissä, jos näkisi minut teidän seurassanne.
Ainakin näkyi pari riviä valkosia hampaita huulien väliltä sill'aikaa kun silmät supistuivat ja himmenivät. Hän nosti toisen kätensä sarkaleningin kaulukselle, avasi pari hakaa ja, kääntyessä puoleksi tohtorin puoleen, kysyi hän: Missä on lapsi? Hra Jansen astui askeleen eteenpäin, mietiskeli hetken aikaa, pisti piipun taka-taskuunsa ja sanoi lyhyesti: Hyvä; sinä voit jäädä.
"En tahtonut lähteä matkalle, sanomatta jäähyväisiä teille," sanoi hän "vanhus oli ystävällinen minulle talvella ja tekin, neiti Rördam! Alert lähtee matkaan taas. Täällä jäin minä riippumaan kehumisestani ... vaan lainahan se on sille, jolla on 'vaan oma itsensä murehdittavana, niinkuin te sanotte!" "Oo, Rejer ... Jansen ... Juhl korvaa kyllä vielä vahinkonsa!"
Mutta uudella hautausmaalla on kaikki tuoretta ja vehreää, ja ristien ja hautapatsaiden keskellä kohoaa komea graniitipyramiidi. Sen kiilloitetulla puolella loistaa isoilla kullatuilla kirjaimilla: Gunhild Jansen. Kuka olisi sanonut noin kymmenen tahi kaksitoista vuotta sitten, että köyhä sairaanhoitaja olisi saapa sellaisen kunnian?
Kun nuoren neiti Jansen'in nälkä oli asettumaisillaan ja eron-saanut kasvatus-äiti yhä pitkitti saarnaansa, nousi imettäjä tuoliltaan, otti toisen kauniisti käsivarresta kiinni ja pyörähytti sitä ulos ovesta sanaakaan sanomatta. Raivoisena riensi tämä näin loukattu hra Jansen'in luo. Hra Jansen, tohtori ja mejerin-hoitaja palasivat sitten yhdessä.
Mejerinhoitaja oli uppiniskaisesti vaatinut pitempää ja paremmin soivaa nimeä, mutta tohtori rakasti vanhoja runoja ja yhdestä semmoisesta hän oli ottanut nimen Ellen ja pappi vahvisti sen. Kun taas seisottiin kirkkomaalla ristiäisten jälkeen, tuli hra Jansen. Hän oli käynyt kanervakankaan yli. Ihmisiä kirkkomaalta tuli häntä vastaan.
Tohtori nousi ja astui sohvan viereen sekä taputti makaajaa olkapäälle. Hra Jansen. Minä olisin huonompi lääkäri kuin olen, jos en olisi oppinut surua kunnioittamaan pitkänä virka-aikanani, varsinkin kun on niin paljon syytä siihen kuin teillä on. Minä tunnen surun omasta kokemuksestani.
Tultuansa kartanoon, ei hän mennyt tapansa mukaan ensiksi talliin Andreaksen kanssa Ruskoa taputtamaan, vaan astui suoraan sisään talon suuresta ovesta, jonka paiskasi kiinni saattajansa nenän edessä. Herra Jansen istui sohvassa ja oli huonon-voipa.
Päivän Sana
Muut Etsivät