Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja jos tahdot, niin olen se minä, joka tanssitan muita, eivätkä toiset saa raastaa ja pyörittää minua!... He saavat kokea vitsaa, joka on sitkeä! Uudestaan eteenpäin! Ensi syksynä tutkinto... Pidetään kiinni pennistä! ja silloin saa ne, jotka sitä tahtovat, kernaasti minusta nähden olla mattia, Rejer Jansen Juhl ei ole oleva matti eikä joudu muiden syötäväksi!...
Lääkäri oli hyvin hyvillänsä tutkittuansa imettäjän ja lapsen tilaa. Hra Jansen oli tämän keskustelun aikana seisonut erillänsä. Kun olivat lähtemäisillään huoneesta oli hän ikäänkuin vastoin tahtoansa katsellut kehdolle päin. Tätä kohtaa tohtori pani muistiin. Aika kului kuin kuluikin kartanossa.
Ajo-portilla oli hän seisahtunut ja tuttavasti hymyillyt sen päällä olevalle herras-vaakunalle. Tohtori astui huoneesen; nais-ihminen hänen jäljessään jäi ovelle odottamaan. Hra Jansen astui edes takaisin lattialla suurissa työsaappaissaan. Niiden varsista näkyi että hän oli ollut niityillä. Hän poltti piippua niin ankarasti että savu kiertyi hänen ympärilleen kuin kotona kudotut lakanat.
Siinä oli suuria asioita teistä ... vaan minä en epäillytkään koskaan, että Rejer Jansen Juhl jätettäisiin mainitsematta, jos joku hätä olisi käsissä!" Hän koetti tehdä pilaa, vaan puhe oli lämmintä, ja tuntui melkein siltä kuin ääni olisi vavissut. "Ettekö sitten koskaan ajatelleet, että voisitte itsekin sairastua?"
Hän ei koskaan ollut kuullut kartanonhaltijan käyttävän semmoisia sanoja. Hra Jansen käveli hartaasti etsien aitaa myöten. Nyt kääntyi hän yht'äkkiä. Hän oli kuullut hiljaista voivotusta. Tuolla ohrassa makasi hänen tyttärensä. Kun hra Jansen kumartui alas; aukasi Ellen yhteenpuserretut huulensa: Minä putosin alas aidalta.
Kartanon-omistaja oli astunut askeleen taaksepäin ja teki kieltävän liikunnon piipullaan. Nainen, joka lähestyessä oli käynyt kallistunein päin, katseli nyt nöyrällä tuttavaisuudella hra Jansen'in kasvoihin. Hra Jansen maltti mieltänsä. Mistä sinä tulet? Pohjoisesta, pitkän matkan päästä. Minä kuulin mitä oli tapahtunut ja ilmoitin itseni tälle miehelle lapsen imettäjäksi!
Hra Jansen seisahtui ohitse mennessään, taputti Ellenin päätä ja sanoi: Nyt olen nuhdellut Henrik'iä; ei hän enää ole sinua kiusaava. Näytä nyt että tahdot olla pieni hyvä tyttö! Ellen nousi kun isä oli mennyt. Hänen äänensä oli ollut niin hellä ja hänen kätensä oli levännyt niin köykäisesti hänen päälaellansa; isän sanat olivat soineet niin ystävälisiltä ja puolustavaisilta. Mutta mitä tämä oli?
Onpa teillä todellakin syytä olla ylpeä pojastanne." "Hyvästi, rouva!" "Hyvästi, hyvästi, matami Jansen." Gunhild käänsi päätään vielä kerta nyökätäkseen, mutta hänen jalkapohjansa olivat liukkaat. Hän liukastui ja syöksyi alas portaita myöten. Melkein tainnuksissa kannettiin hänet ylös ja vietiin kotiin. Jalka oli taittunut.
Hän tervehti jäykästi, meni seuransa kanssa vaunuin luo ja sanoi joitakuta sanoja tohtorille. Hän sai nimeksi Ellen! sanoi tämä. Hra Jansen hengitti nähtävästi helpommin. Minä kävin niin rajusti sentähden että pälkähti päähäni siellä kotona että ... s.o. minä pelkäsin että hänelle annettaisiin äitinsä nimi! Vuosi kului toisensa perästä.
Vaunujen pyörät pyörivät eteenpäin ihan keskellä tuota kapeaa tietä, Ruskot juoksivat lystikkäästi ja hra Jansen nyykkäsi tyytyväisnä päätänsä, hymy huulillaan. Ellen pitkitti ajamista ja sama äänettömyys vallitsi heidän välillä. Yht'äkkiä pidätti hän hevoset. Pilvi, joka oli käynyt kuun eteen, oli estänyt häntä näkemästä kahta ihmistä, ja hän oli melkein ajaa heidän yli.
Päivän Sana
Muut Etsivät