United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sill'aikaa oli Andreas saapunut kartanoon ja oli, vähän aikaa etsittyänsä, vihdoin löytänyt Lypsäjä-Tiinan. Ellen ei voi astua, hän makaa siellä lehmien keskellä! kertoi hän. Mitä, onko hän puskettu kuoliaaksi! huusi piika. Hra Jansen meni samassa ohitse, kuuli huudahduksen ja karkasi hämmästyneen pojan kaulukseen kiinni. Sinä löntti. Nopeasti, missä hän on?
Mutta sallikaa minun katsella teitä tarkemmin, kunnon Sakari Jansen! Luokaa silmänne ylös, ystäväiseni, ja näyttäkää ujostelematta rehelliset kasvonne! Onpa se, kautta Jupiterin, kummallista, jopa sopimatontakin luonnon ja sattuman pilaa...
"On onpas sinulla teillä kauniita kukkasia." "Tahdotko tahdotko sinä yhden napinläpeen, Rikhard?" "Tuhansia kiitoksia." Tyttö ojensi hänelle puoleksi puhjenneen sammalruusun. Hän oli melkeän punainen kasvoiltaan ottaessaan sen vastaan; mutta kirkossa olikin ollut kauhean kuuma. "Nyt et saa enää sanoa Rikhard, Lagerta, vaan herra Jansen," sanoi rouva. "Jansenhan oli miehenne nimi, Gunhild?"
Ja lukemassa kirjaa? Vaan kuka se oli? Isä avasi silmänsä! Kuinka sinä voit? Hyvin! Kuka tuo poika on tuolla pöydän ääressä? Vieras nousi ja tuli vähän ujosti Ellenin luo. Se oli suuri pulska poika neljännellä- tai viidennellätoista, haparoivilla liikunnoilla, vaaleakasvoinen ja omituisilla silmillä, jotka aina ikäänkuin etsivät jotain huoneessa. Se on Henrik serkkusi! sanoi hra Jansen.
"Niin, minun rakas Rejer Jansen Juhl'ini! siinä kysytään miestä, jos tahdot kulkea rinnatusten miesten kanssa, joilla on leveä rinta!..." "Ja tiedätkö, mitä hän vastasi minulle viimeisenä iltana kanunamiehellä," jatkoi ensimmäinen perämies taas seuraavana iltana... "Kun minä tulen kotiin, olette te naimisessa, neiti! laskin minä leikkiä."
Itse Henrik ei katsellut ketäkään, ei edes pappia, kun tämä kyseli häntä. Hän vastasi vakaasti ja nopeasti kysymyksiin, vaikka pidätetyllä äänellä, ja kun pappi jatkoi matkaansa hänen naapurinsa luo, katseli Henrik ylös holviin siksi kun juhlallisuus oli päättynyt ja tohtori vei hänet ulos kirkosta. Hra Jansen odotti ulkopuolella vaunuissaan.
Mene ulos mejerinhoitajan luo, tuonne, tuosta ovesta! Hän meni nopeasti ulos ovesta. Tohtori katseli vähän hämmästyneenä ensin hänen jälkeensä ja sitten hra Jansen'ia, joka ujosti oli kallistanut päätänsä. Te näytätte tunteman häntä...? kysyi tohtori. Hra Jansen heilutti piipuntupsua. Minulla oli kerran vähän tekemistä tuon joukon kanssa! vastasi hän välttäen. Mies oli varastanut hiukan minulta.
Ja nyt ei tästä kaikesta löytynyt enään naulaakaan jäljellä ... ei löytynyt ainoatakaan lastua, joka olisi ollut hänen omansa!... Honka ja rakennukset, palvelijat ja lehmät, nuottahuoneet ja lampaat jokainen yksityinen esine, joita hän oli aina tottunut pitämään niin omanaan, että luuli näkevänsä niihin poltettuna nimensä Reijer Jansen Juhl, kaikki tämä täytyi hänen nyt jättää, eihän ne olleet hänen omiansa!...
Herra Jansen meni tytärtänsä vastaan, syleili häntä ja suuteli hänen otsaansa. Käsivarsi hänen vyöllänsä vei hän Ellen'in ikkunalle, jossa Henrik seisoi. Sinne tultuaan sai hän pahan yskänsä ja meni huoneesta ulos. Ellen katseli kummastellen isän jälkeen ja sitten Henrikiin. Mitä isä tarkoitti? kysyi hän. Henrik oli käynyt veri-punaiseksi ja katseli lattiaa.
Hän huomasi epäjärjestyksen, joka vallitsi siinä, ja kävi ympäri koko taloa, etsien puuttuvia kirjoja. Ellen oli lähtenyt ulos ajamaan; hänen kamarinsa ovi oli auki ja kartanon-haltija astui sinne. Kummaksensa löysi hän siellä laatikot kaikenlaisia kirjoja täynnä ynnä sanakirjoja ja kieli-oppia. Herra Jansen otti joukosta erään kirjan ja rypisti silmä-kulmiansa.