Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Hetken äänettömyys vallitsi. Siis olemme tehneet tehtävämme täällä? sanoi tohtori. Tietysti! Tuon tutkinnon suoritettua... Pyydän saada sulkeutua teidän suosioonne! sanoi pappi. Hra Jansen saattoi herrat ulos. Ovessa tohtori kääntyi hänen puolehensa: Teidän pitäisi antaa Ellenin tulla toisten lasten seuraan.
Minä tuntisin sinut, ei niin pitkää matkaa, vartalostasi!... Ja niin keveästi kuin sinä käyt ihan niin kuin tanssisit!... "Minä olen Rejer Jansen Juhl, näetkös. Jan Juhl Aa-vuonossa, hän oli minun isäni, hän!
Sairas lapsi kannettiin sohvalta vuoteellensa ja kärsi siinä, päästämättä hiiren hiiskaustakaan, suurta tuskaa ennenkuin sääri oli saatu oikeaan asemaansa ja sidotuksi paperikansiin. Hra Jansen ei ollut huoneessa kun tämä työ tehtiin.
Hra Jansen nosti tytön varovasti ylös, kantoi häntä huoneesen, pani hänet sohvalle ja kysyi oliko hänellä vaivoja? On! vastasi Ellen. Hra Jansen valjasti itse hevoiset ja ajoi täyttä laukkaa ulos kartanosta lääkäriä hakemaan. Tämä tuli, taputti Ellen'in päätä ja tutkiskeli säärtä. Se oli taittunut nilkka-luun yläpuolelta.
Koettakoon vaan! sanoi Tiina, kiertäen hameen lemmikkinsä ympäri. Hra Jansen tuli ovesta sisään ja kuuli heidän puheensa. Hän rypisti silmä-kulmiansa ja astui huoneesen, jossa Henrik vielä seisoi hämmästyneenä, kirjoitus-vihko toisessa kädessä ja toinen käsi poskellansa. Minä pyysin sinua lukemaan Ellen'in kanssa enkä näyttämään koulumestarin tapoja, sanoi kartanon-haltija ankarasti.
Taikka olisiko hra Jansen...? Hän kielsi juhlallisesti. Lääkäri pudisti päätänsä ja Ellen huvitteli mainiosti uuden toverin kanssa. Viimein pisti jotain tohtorin päähän. Hän tuli eräänä päivänä edellä puolen päivää, jolloin tiesi kartanon-haltijan olevan niityillä. Henrik istui lukemassa satuja Ellen'ille.
Eukko oli saanut päähänsä, että hänen tällä kertaa piti käymän kutsumassa; vaan se olisikin viimeinen kerta. Nyt oli hän kohta saapa levätä pitkistä jalkamatkoistaan ja asettuva lepoon rakkaiden lastensa kotiin, joiden onnen hän oli luonut. Hän tuli juuri ikään yliopettajan talosta. Rouva seurasi häntä ulos saakka. "Tuhannet kiitokset, matami Jansen, olen ilomielin tuleva.
Poika, puoli-tusina paitoja ja muutamat koulukirjat pistettiin postivaunuihin ja saapuivat kartanoon samana päivänä kuin onnettomuus oli tapahtunut Ellen'ille. Hra Jansen mieltyi kohta poikaan. Se seikka että tämä oli noin kummallinen ja haparoiva, Ellen taas lujamielinen ja selvä-tahtoinen, lisäsi tätä mieltymystä. Aluksi teki hän hänet yksistään sairashoitajaksi.
Hän aikoi mennä, mutta seisahtui ja taputti tytön päätä. Ethän sinä ole pelästynyt? Ellen ei vastannut, vaan katseli isäänsä suurilla silmillä. Hra Jansen meni väen tupaan. Ellen kuunteli. Hän kuuli isänsä syvää ääntä ja meluavaista vastausta. Sitten melske ja jyrinä.
Kouluneuvoston puolesta täytyy minun tiedustaa saako lapsi mitään opetusta vai ei! Voimmehan mennä yhdessä sinne huomenna! esitti tohtori. Seuraavana päivänä jälkeen puolen-päivän tulivat nuo herrat kävellen kartanoon, Hra Jansen oli ulkona; Ellen istui jokapäiväishuoneessa tuolilla ja ajoi toista kahta tuolia seili-langasta tehdyillä ohjaksilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät