United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !


Esi-ihmiset uskoivat, että edesmenneiden ihmisten henget lähettivät ihmisille monenlaisia vaivoja, kuten salamoita ja jyrinää ja panivat tulivuoret laavaa syöksemään, synnyttivät maanjäristyksiä, lähettivät nälkää, ruttotauteja j. n. e. Niiden uskottiin tulevan rangaistuksena siitä, että heitä oli jotenkin suututettu.

Lievittäköön anteeksi-antamuksen tieto näitä oman tunnon vaivoja ajaksi, menneen ajan muisto ei kuitenkaan koskaan sammu; ja niin kauan kuin tämä elämä kestää, niin kauan vaivaa myöskin rikoksen muisto sielua. "Minä olen tappanut hänen", vaikeroitsi Philo; ja tämä oli hänen ainoa ajatuksensa. Hän olikin tappanut, sillä löytyikö koskaan suurempaa rikosta kuin hänen?

"Ei mitään lepoa, ei mitään rauhaa, lakkaamattomia omantunnon vaivoja." "Kuljetko nopeasti?" kysyi Scrooge. "Tuulen siivillä", vastasi haamu. "Sinä olet kai suorittanut aika matkan seitsemän vuoden kuluessa", lausui Scrooge.

Ne, jotka samanlaisia tunteita eivät ole koettaneet, voivat tuskin käsittää, mitä vaivoja asui hänen ahdistetussa rinnassansa. Lähimäisellä pellolla näki samassa miehen kyntävän. Hän kävi sen luokse ja kysyi tervehdettyänsä, eikö mies maksusta kyntäisi likimäistäkin peltoa.

Hän teki ainoastaan liikkeen, joka ilmaisi hänen suuttumustaan siitä, että hänen toiveensa olivat rauenneet. "Sitten saan minä kuolla nälkään!" Norine toivoi ainoastaan, että hän lähtisi, että hän ei enään läsnäolollaan kiusaisi häntä, sillä hänen verta vuotava sydän parkansa oli täynnä omantunnon vaivoja, sääliä ja kauhua.

Ja kun tämäkään ei millään tavoin viitannut siihen, jäi Liisa itsestään heidän henkisen taikapiirinsä ulkopuolelle. Usein tunsi Johannes tuosta suuria omantunnon vaivoja. Mutta hän lohdutteli itseään sillä, että olisihan aika kertoa tuosta kaikesta rouva Rabhingille, silloin kun heidän suhteensa olisi kehittynyt siihen, että se kävisi välttämättömäksi.

Miesvilinässäpä Aias päin näet karkasi iskein peitsellään kypäriin, kuvun vaskisen kylkeä vasten; peitsen tiestäpä pirstoutui kypär' uhkeaharja, kun käsi jänterikäs sekä myös ase ankara iski; haavast' aivot hurmehiset terän putkea pitkin pursui maalle, ja hält' elo raukesi; kohtapa kourat maahan sankari Patroklon jalan päästivät jälleen; itse hän suulleen survaltui yli ruumihin, kaatui kaukana mailt' ihanilta Larissan, palkita eipä saanut vaivoja vanhempain, elo katkesi varhain, kun hänet surmaan sorti jo siin' ase ankaran Aiaan.

Mies ei pelkää vaivoja omasta eikä kumppaniensa puolesta; hän näkyy tahtovan harjoittaa heitä leikkimään niiden kanssa.

Herakles kysyi: "Kukas sinä olet?" Hän vastasi: "Ystäväni sanovat minua Huvitukseksi, vaan viholliseni Himoksi." Toinen nainen seisoi siinä puhtaana, kainona ja sävyisänä. Kun Herakles kääntyi hänen puoleensa, sanoi hän: "Minä en hurmaa sinua hekkuman kiusauksilla, jos seuraat minua; sillä tiedä, että jumalat eivät salli ihmisen päästä hyvän ja kauniin perille ilman suuria vaivoja ja ponnistuksia.

Nyt kun hän notkistui tämän vääryyttä kärsineen, rakastetun äidin ruumiin ylitse, syntyi hänessä kaksinkertainen kipu hänen oman syntinsä ajatus ja eron tuska. Tämä hänen mujersi ja karkotti kaiken lohdutuksen pois hänen sydämestään. Näin suuri synti aina tuottaa suuria oman tunnon vaivoja.