United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Henki", sanoi Scrooge semmoisella hellyydellä, jota hän ei ollut tuntenut koskaan ennen, "ilmoita minulle, jääkö pikku Tim eloon." "Minä näen tyhjän paikan", vastasi henki, "tuossa takan nurkassa ja isännättömän kainalo-sauvan, jota huolellisesti talletetaan. Jollei tulevaisuus muuta näitä varjoja, kuolee lapsi." "Ei, ei", arveli Scrooge. "Voi, ei, hyvä henki! Sano, että hän säästetään."
Hirmuksensa näki Scrooge, kun hän katsahti taaksensa, maan kaistaleen manteresta ja kammottavia kareja; ja hänen korvansa menivät huumeisin veden pauhusta, kun se vyöryi ja ärjyi ja kiehui keskellä niitä julmia onkaloita, joita se oli kovertanut, koettaen vimmassansa uurtaa maan perustuksia.
Onko tuo niin suuri asia, että hän ansaitsee näitä kiitoksia?" "Ei se se ole", lausui Scrooge, tulistuen muistutuksesta ja puhuen huomaamatta, niinkuin hänen entinen eikä myöhempi itsensä. "Ei se se ole. Hänellä on voima tehdä meidät onnellisiksi taikka onnettomiksi; tehdä palveluksemme helposti taikka vaikeaksi; huviksi taikka rasitukseksi.
"Hiiskukaat vielä sana", lausui Scrooge, "ja te pääsette virastanne joulua viettämään! Olethan sinä aika puhuja", lisäsi hän, kääntyen sisarenpoikaansa. "Kumma, ett'et koe parlamentiin." "
Ole onnellinen siinä elämässä, jonka olet valinnut!" Tyttö meni, ja he erosivat. "Henki!" sanoi Scrooge, "älä näytä minulle mitään enää! Vie minut kotiin. Miksi tahdot vaivata minua?" "Yksi varjo lisäksi!" huudahti henki. "Ei enää!" vastasi Scrooge. "Ei enää. Minä en tahdo nähdä sitä.
"Hauska puhutella häntä. Niin, poikaseni!" "Se riippuu siellä vielä", vastasi poika. "Riippuuko se?" kysyi Scrooge. "Mene ostamaan se." "Tyhjiä!" huudahti poika. "Ei, ei", lausui Scrooge, "minä puhun totta. Mene ostamaan se ja käske heidän tuoda se tänne, että saan määrätä heille, mihin se viedään. Tule takaisin miehen kanssa, ja minä annan sinulle shilling'in.
Yhden pulpetin nojalla luki paraikaa yksinäinen poika vähäisen valkean vieressä; ja Scrooge istahti jollekin penkille ja itki, kun hän näki oman unhotetun itse parkansa semmoisena, kuin se ennen oli.
"Mitä tämä on!" sanoi Scrooge pistäväisesti ja kylmästi, kuin ainakin. "Mitä sinä minusta tahdot?" "Paljon!" Marley'n ääni, siitä ei ollut epäilystä. "Kuka sinä olet?" "Kysy minulta, kuka minä olin." "Kuka sinä siis olit?" lausui Scrooge, sovittaen ääntänsä. "Sinä olet kovin tarkka haamuksi."
Nämät sanottuaan otti haamu kääreensä pöydältä ja sitoi sen jälleen päänsä ympärille. Scrooge tiesi tämän hammasten napsauksesta, joka kuului, kun leuvat löivät yhteen. Hän uskalsi nostaa silmänsä ja näki, että hänen yliluonnollinen vieraansa seisoi suorana vastapäätä häntä, kahleet kierrettyinä käsivarren yli ja ympäri.
Ei kukaan koskaan seisauttanut häntä kadulla sanoaksensa iloisella katsannolla: "rakas Scrooge, kuinka jaksatte? Milloin tulette meitä tervehtimään?" Ei mikään kerjäläinen rukoillut häneltä vähintäkään apua, ei mikään lapsi kysynyt häneltä, paljonko kello oli, ei mikään mies eikä vaimo tiedustellut häneltä kertaakaan koko hänen elämässään tietä sinne taikka sinne.