Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
"Enkö minä saisi vastaan-ottaa heitä kaikkia yhtaikaa ja sitten päästä, Jakob?" esitteli Scrooge. "Odota toista seuraavana yönä samalla hetkellä. Kolmatta taas seuraavana yönä, kun kahdentoista lyömä on kajahtanut. Katso minua, sillä sinä et näe minua enää; ja katso, että itsesi tähden muistat, mitä on tapahtunut meidän keskenämme!"
Se ei ollut koskaan voinut seisoa jaloillansa, tämä lintu. Se olisi heti taittanut poikki ne, niinkuin lakkapuikon. "No, teidän on mahdoton kantaa se Camden Town'iin", lausui Scrooge. "Teidän täytyy ottaa vaunut."
Scrooge", arveli gentlemani, tarttuen kynään, "on erittäin suotavaa, että hankimme vähän apua köyhille ja turvattomille, jotka nykyään kärsivät kovasti. Monelta tuhannelta puuttuu, mitä välttämättömästi tarvitsevat. Sadoilla tuhansilla ei ole halvimman elannon ehtoja." "Eikö vankihuoneita löydy?" kysyi Scrooge. "Yltäkyllin", vastasi gentlemani, laskien kynän jälleen kädestään.
Tässä huoneessa oli hirveä hälinä, sillä siellä oli lapsia enemmän, kuin Scrooge kiihtyneessä mielentilassaan pystyi lukemaan; eivätkä he, ikäänkuin tuo ylistetty lauma runoelmassa, olleet neljäkymmentä lasta, jotka käyttivät itsensä niinkuin yksi, vaan jokainen lapsi käytti itsensä niinkuin neljäkymmentä.
"Ja Hän kutsui tykönsä lapsen ja asetti sen heidän keskellensä." Missä Scrooge oli kuullut nämät sanat? Hän ei ollut kuullut niitä unissaan. Poika oli varmaan lukenut ne ääneen, kun henki ja hän astuivat kynnyksen yli. Miks'ei hän jatkanut?
Mutta minä en kykene, henki. Minä en kykene." Taas henki näytti tarkastavan häntä. "Jos löytyy ketään kaupungissa, jota tämän miehen kuolema liikuttaa", lausui Scrooge vallan tuskastuneena, "näytä hänet minulle, henki, minä rukoilen sinua!"
Scrooge palasi työhönsä paremmalla ajatuksella itsestänsä ja tavallista iloisempana. Tällä välin sumu ja pimeys enenivät niin, että ihmisiä käveli kaduilla, liehuvat piki-soitot kädessään, tarjoutuen astumaan vaunujen hevosten edessä ja taluttamaan niitä.
"Entä vaivaishuoneet?" jatkoi Scrooge. "Vieläkö ne ovat toimessa?" "Kyllä. Kuitenkin", vastasi gentlemani, "minä kernaammin tahtoisin, etteivät ole." "Totta polkumylly ja köyhäinlaki ovat täydessä voimassa?" kysyi Scrooge. "Molemmilla on kyllin työtä, Sir."
Jos jokainen sileä tiili olisi ollut tyhjä ensiksi ja sitten hänen ajatustensa eri katkelmista kyennyt luomaan jotakin kuvaa pinnallensa, olisi niistä jokaisesta vanhan Marley'n pää irvistellyt. "Joutavia!" sanoi Scrooge; ja astui poikki huoneen. Muutamia kertoja edestakaisin käveltyään, istui hän taas.
"Mutta teidän olisi helppo oppia tuntemaan niitä", muistutti gentlemani. "Se ei kuulu minun virkaani", vastasi Scrooge. "Siinä on kyllä, kun ymmärtää omat asiansa eikä sekaannu muitten ihmisten tehtäviin. Minun aikani menee kokonaan omiin askareisini. Hyvästi!" Selvästi nähden, ettei maksanut vaivaa jatkaa, lähtivät gentlemanit pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät