Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Iloista joulua!" "Mr. Scrooge?" "Niin", vastasi Scrooge. "Se on minun nimeni, mutta minä pelkään, ettei se ole mieluisa teille. Sallikaat minun pyytää anteeksi teiltä. Ja tahdotteko olla hyvä" tässä Scrooge kuiskasi jotakin hänen korvaansa. "Ijankaikkinen Jumala!" huusi gentlemani, ikäänkuin tukehtumallaan. "Rakas Mr. Scrooge, puhutteko täyttä totta?" "Jos suvaitsette", lausui Scrooge.
Puolipäivän jälkeen käänsi hän askeleensa sisarenpoikansa asuntoa päin. Hän kulki oven ohitse kymmenkunnan kertoja, ennenkuin hän rohkeni mennä ylös ja koputtaa. Mutta hän jännitti voimiansa, ja se oli tehty. "Onko isäntä kotona?" kysyi Scrooge tytöltä. Sievä tyttö! Kovin sievä. "Kyllä, sir." "Missä hän on, tyttöseni?" lausui Scrooge. "Hän on ruokasalissa, sir, emännän kanssa.
Ei mikään puhaltava tuuli ollut tuikeampi, kuin hän, ei mikään lankeava lumi kiihkeämpi putoamaan, ei mikään rankka-sade vaikeampi taivuttaa. Huono sää ei tietänyt, kuinka päästä häneen käsin. Ankarimman sateen ja tuiskun ja raekuuron ja lumi-rännän sopi kehua vaan yhdessä kohden voittavansa hänet. He olivat usein hyvin "runsaskätisiä", mutta Scrooge ei ikinä.
Havaiten, että käsi osoitti heitä, astui Scrooge likemmäksi, heidän puhettansa kuunnellakseen. "Ei", arveli iso, lihava mies, jolla oli tavattoman suuri leuka, "minä en tiedä siitä paljon mitään. Minä tiedän vaan, että hän on kuollut." "Milloin hän kuoli?" kysyi toinen. "Viime yönä, luullakseni." "No, mikä häntä vaivasi?" kysyi kolmas, ottaen aika hyppysellisen nuuskaa kookkaasta rasiasta.
Scrooge tunsi pistoksen sydämessään, kun hän ajatteli, kuinka tämä vanha gentlemani katselisi häntä, kun he yhtyivät; mutta hän tiesi, mikä tie oli suoraan hänen edessään, ja hän alkoi astua sitä. "Rakas Sir", lausui Scrooge, jouduttaen askeliansa ja tarttuen vanhan gentlemanin molempiin käsiin. "Kuinka voitte? Minä toivon, että asianne menestyi hyvin eilen. Se oli hyvin kauniisti tehty teiltä.
"Scrooge ja Marley, luullakseni", sanoi toinen gentlemaneista, listaansa katsahtaen. "Onko minun kunnia puhutella Mr. Scrooge'a vai Mr. Marley'ta?" "Mr. Marley on ollut kuolleena seitsemän vuotta", vastasi Scrooge. "Hän kuoli juuri tänä iltana seitsemän vuotta takaperin."
Ja kun hän paraikaa ihmetteli tätä, ilmestyi se taas ihan kokonaisena ja selvänä hänen edessään. "Oletko sinä se henki, jonka tuloa ennustettiin minulle?" kysyi Scrooge. "Olen!"
Eikä hänen käynyt sitä lisääminen, sillä Scrooge piti hiili-laatikon omassa huoneessansa; ja heti kuin konttoristi tuli sisään, lapio kädessään, ennusti isäntä, että heidän oli tarpeellinen erota.
Se hoikkeni, kutistui ja muuttui sängyntolpaksi. Loppu. Niin! ja se oli hänen oma sängyntolppansa, hänen oma sänkynsä, hänen oma huoneensa. Paras ja onnellisin asia kaikista oli se, että aika hänen edessään oli hänen omansa, että hän voi tehdä parannusta! "Minä aion elää entisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa!" kertoi Scrooge, kun hän kömpi ulos vuoteesta.
Scrooge ei voinut itse tuntea sitä, mutta niin oli aivan selvästi laita; sillä vaikkei haamu humahtanut paikaltansa, löyhyivät sen hiukset, liepeet ja tupsut lakkaamatta, niinkuin jonkun uunin kuumasta höyrystä.
Päivän Sana
Muut Etsivät