Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Ei mitään lepoa, ei mitään rauhaa, lakkaamattomia omantunnon vaivoja." "Kuljetko nopeasti?" kysyi Scrooge. "Tuulen siivillä", vastasi haamu. "Sinä olet kai suorittanut aika matkan seitsemän vuoden kuluessa", lausui Scrooge.
Se oli nyt hyvin vanha ja autio, sillä ei kukaan muu, paitsi Scrooge, asunut siinä, ja toiset suojat olivat kaikki hyyrätyt konttoreiksi. Piha oli niin pimeä, että Scrooge'nkin, joka tiesi jokaisen kiven siinä, täytyi käydä koperoiten. Sumua ja härmää riippui niin paksulta mustan, vanhan portin ympärillä, että näytti siltä, kuin ilman haltiahenki olisi istunut murheellisena kynnyksellä.
"Viettää sitä!" kertoi Scrooge'n sisarenpoika. "Mutta te ette ollenkaan vietä sitä." "Salli minun siis olla sitä viettämättä", arveli Scrooge. "Olkoon sinulla paljon hyvää siitä! Sinulla on aina ollut paljon hyvää siitä!" "Kyllä monta asiaa löytyy, joista minulla on ollut hyvää, vaikkei juuri erittäin hyötyä", vastasi sisarenpoika. "Joulu muun muassa.
Tämä sammutti heti kynttilänsä ja pani hattunsa päähän. "Te jäätte kai pois koko huomispäiväksi, vai kuinka?" lausui Scrooge. "Jos lienee soveliasta." "Se ei ole soveliasta", vastasi Scrooge, "eikä se ole rehellisesti tehty. Jos minä tämän vuoksi pidättäisin teiltä puolen kruunua, arvelisitte, että minä kohtelen teitä varsin pahasti; siitä olen varma." Konttoristi hymyili heikosti.
Minun oma makuni." "Sopisiko se jokaiseen tämän päivän päivällis-ruokaan?" kysyi Scrooge. "Jokaiseen, joka hyvällä sydämellä annetaan. Halpaan kaikkein parhaimmin." "Minkä vuoksi halpaan kaikkein parhaimmin?" kysyi Scrooge. "Sen vuoksi, että se kaikkein enimmin kaipaa sitä." "Henki", lausui Scrooge, hetken mietittyään.
Scrooge katsoi ympärillensä ja etsi henkeä, mutta hän ei nähnyt sitä. Kun viimeinen lyönti lakkasi värähtelemästä, muisti hän vanhan Jakob Marley'n ennustuksen ja, nostaen ylös silmänsä, näki juhlallisen haamun, kokonaan verhottuna, tulevan, niinkuin sumu pitkin maata, häntä kohden. Viimeinen henki. Pitkäänsä, vakavasti, ääneti henki lähestyi.
"Mikä päivä nyt on, hyvä ystäväni?" sanoi Scrooge. "Nytkö?" vastasi poika. "No, joulupäivä." "Se on joulupäivä!" lausui Scrooge itseksensä. "Minä en ole kadottanut sitä. Henget ovat tehneet nämät kaikki yhtenä yönä. He voivat tehdä kaikki, mitä tahtovat. Tietysti he voivat. Tietysti he voivat. Halloo, hyvä ystäväni!" "Halloo!" vastasi poika.
Suuresti hämmästyi Scrooge, kun hän, kuunnellessansa tuulen vaikeroimista ja ajatellessansa, kuinka juhlallista oli liikkua yksinään pimeässä tuntemattomien vetten yli, joitten syvyys oli yhtä käsittämätön, kuin kuolema itse suuresti hämmästyi Scrooge, kun hän, näitä miettien, kuuli sydämellisen naurun.
Hän painalti vielä lakkia jäähyväisiksi, jotta hänen kätensä puutuivat, ja ehti tuskin kömpiä vuoteesensa, kun hän jo vaipui sitkeään uneen. Toinen kolmesta hengestä. Scrooge heräsi kesken tavattoman ankaraa kuorsaamista. Hän nousi istualle vuoteessansa ja koetti selvittää ajatuksiansa. Tällä kertaa hänen ei ollut tilaisuus saada tietää, että kello taas oli yksi lyömällänsä.
Vaikka hänen voimansa olisi sanoissa ja katseissa; asioissa, niin halvoissa ja vähäpätöisissä, että olisi mahdoton laskea yhteen ja luetella niitä; entä sitten? Se onnellisuus, jonka hän antaa, on aivan yhtä suuri, kuin jos se maksaisi kokonaisen omaisuuden." Hän tunsi hengen silmäyksen ja pysähtyi. "Mitä nyt?" kysyi henki. "Ei mitään erittäin", vastasi Scrooge. "Kyllä kai jotakin?" väitti henki.
Päivän Sana
Muut Etsivät