Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Muista tämä, ja syytä heitä itseä heidän töistään, eikä meitä." Scrooge lupasi tehdä niin; ja he astuivat näkymättöminä, niinkuin tähänkin asti, etukaupunkeihin.
Henki osoitti aina vaan alaspäin sitä hautaa kohden, jonka vieressä se seisoi. "Ihmisten elämänjuoksua seuraa määrätty loppu, johon se, jos siinä pysytään, epäilemättä saattaa", lausui Scrooge. "Mutta jos luopuu tästä elämän juoksusta, muuttuu loppu. Sano, että niin on niittenkin asiain laita, joita sinä näytät minulle!" Henki oli liikkumatonna kuin ennen. Scrooge hiipi sen luo.
Tämän perästä kuului jonkunlainen kolina syvältä alhaalta, niinkuin joku olisi vetänyt raskaita kahleita tynnyrien yli viinikellarissa. Scrooge muisti silloin kuulleensa, että aaveet semmoisissa taloissa, joissa kummittelee, sanotaan laahaavan kahleita perässään.
Ja nyt Scrooge entistä tarkemmin katseli, kun perheen isä, johonka tytär hellästi nojautui, istui alas hänen ja äidin kanssa oman lietensä ääreen; ja kun hän ajatteli, että aivan samanlainen olento, yhtä täynnänsä suloa ja lupausta, olisi voinut sanoa häntä isäksi ja olla kevät hänen elämänsä kolkossa talvessa, kävivät hänen silmänsä kosteaksi.
"Mitä sillä tarkoitatte, kun tulette tähän päivän-aikaan?" "Minä olen kovasti pahoillani", lausui Bob. "Minä olen myöhästynyt." "Vai niin?" kertoi Scrooge. "Niin kai. Niin minäkin luulen. Tehkäät hyvin ja tullaat tänne." "Se tapahtuu vaan kerran vuoteensa, sir", lausui Bob puollustuksekseen, kun hän ilmestyi vesi-säiliöstä. "Se ei saa tapahtua enään. Minä olin eilen hiukan iloinen."
"Pah!" lausui Scrooge, "joutavia!" Hän oli niin varistunut nopeasta astunnastaan sumussa ja pakkasessa, tämä Scrooge'n sisarenpoika, että hän kokonaan hohti; hänen kasvonsa olivat punaiset ja kauniit, hänen silmänsä säkenöivät ja hänen henkensä näkyi. "Jouluko joutavia, eno!" vastasi Scrooge'n sisarenpoika. "Ette suinkaan sitä tarkoita?" "Tarkoitan kyllä", sanoi Scrooge. "Iloista joulua!
"Onko henkien elämä niin lyhyt?" kysyi Scrooge. "Minun elämäni täällä maan päällä on sangen lyhyt", vastasi henki. "Se päättyy tänä yönä." "Tänä yönä!" huudahti Scrooge. "Sydän-yönä. Kuule! Aika lähestyy." Kellot löivät kolme neljännestä yli yksitoista juuri tällä hetkellä.
"Minä soisin, että hän nyt olisi täällä. Minä sanoisin hänelle, mitä minä hänestä pidän, ja minä toivon, että se maittaisi häntä hyvin." "Rakas vaimoni", sanoi Bob, "lapset! joulupäivä!" "Saa, totta puhuen, olla joulupäivä", vastasi hän, "ennenkuin juo semmoisen inhottavan, tylyn, kovan, tunnottoman miehen muistoksi, kuin Scrooge on. Sinä tiedät, että hän on semmoinen, Robert!
Kahleet, joita hän veti perässään, olivat vyötetyt hänen uumillensa. Hänen ruumiinsa oli läpinähtävä, niin että Scrooge, kun hän tarkasteli häntä, näki hänen liivinsä läpi molemmat napit takin selässä. Scrooge oli usein kuullut sanottavan, ettei Marley'lla ollut mitään sisällyksiä, mutta hän ei ollut koskaan uskonut sitä, ennenkuin nyt. Ei, ei hän edes nytkään uskonut sitä.
Minä aion koroittaa teidän palkkaanne ja koettaa auttaa teidän rasitettua perhettänne, ja meidän täytyy keskustella teidän asioistanne juuri tänä iltana höyryävän joulu-bishoffimaljan ääressä, Bob! Lisätkäät puita pesään ja ostakaat toinen hiilikoppa, ennenkuin panette pilkun toisen i:n päälle, Bob Cratchit!" Scrooge oli parempi, kuin hänen sanansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät