United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä aion koroittaa teidän palkkaanne ja koettaa auttaa teidän rasitettua perhettänne, ja meidän täytyy keskustella teidän asioistanne juuri tänä iltana höyryävän joulu-bishoffimaljan ääressä, Bob! Lisätkäät puita pesään ja ostakaat toinen hiilikoppa, ennenkuin panette pilkun toisen i:n päälle, Bob Cratchit!" Scrooge oli parempi, kuin hänen sanansa.
"Mutta vanhempia löytyy, joitten täytyy elatuksekseen niin ahkeroida, etteivät jouda lapsiaan johdattamaan", väitti Bob, "ja lapset tulevat niin aikaisin oman onnensa nojaan jätetyiksi, ettei heidän vaurastumista voi valvoa".
Herra siunatkoon sinua!" "Ei, ei! Tuossa isä tulee", huusivat molemmat nuoret Cratchit'it, jotka olivat joka paikassa yhtä haavaa. "Mene piiloon, Martha, mene piiloon!" Voi Pikku Tim parkaa! hänellä oli vähäinen kainalosauva, ja rautainen kehä tuki hänen jäseniänsä! "No, missä Marthamme on?" huudahti Bob Cratchit, katsellen ympärillensä. "Hän ei tule", vastasi Mrs. Cratchit.
"Siksi, että minulla siellä on sukulainen, joka on kauppias ja on luvannut minulle paikan konttoorissaan, jos vaan ukko siihen suostuisi. Ja Manchester hallitsee Englantia." "Mr Bob Saunderson, minä lupaan tehdä minkä voin teidän toiveidenne hyväksi.
Bob jutteli heille Scrooge'n sisarenpojan erinomaisesta ystävällisyydestä ja kuinka tämä, jota hän oli tuskin kertaakaan nähnyt, kohtasi hänet kadulla tänä päivänä ja, huomaten, että hän näytti vähän "juuri vähän alakuloiselta, sinä ymmärrät", sanoi Bob, kysyi, mitä oli tapahtunut, koska hän näytti niin murheelliselta.
Hän juoksi ulos kohtaamaan miestänsä; ja lyhytläntä Bob, huivi kaulassa hän tarvitsi sitä, mies parka tuli sisään. Hänen teensä oli valmiina häntä varten kaminin komerossa, ja he koettivat kaikki, kuka parhaiten saisi sitä hänelle. Sitten molemmat nuoret Cratchit'it kiipesivät hänen polvillensa ja panivat, kumpikin lapsi, pikkuisen poskensa hänen kasvojansa vastaan, ikäänkuin he olisivat sanoneet: "älä huoli siitä, isä.
"Olemme ihan pakotetut suurten pitojen valmistamiseen," lausui Marianne, "Bob ei suvaitse sitä mainitakaan, mutta sen täytyy tapahtua. Me olemme nyt kaikkein tuttavaimme kutsunta-kesteissä olleet, ja meidän tulee myöskin kutsua heitä takaisin." "En tiedä mitään kalaaseja ilkeämpää," sanoi Bob.
"Mitä sillä tarkoitatte, kun tulette tähän päivän-aikaan?" "Minä olen kovasti pahoillani", lausui Bob. "Minä olen myöhästynyt." "Vai niin?" kertoi Scrooge. "Niin kai. Niin minäkin luulen. Tehkäät hyvin ja tullaat tänne." "Se tapahtuu vaan kerran vuoteensa, sir", lausui Bob puollustuksekseen, kun hän ilmestyi vesi-säiliöstä. "Se ei saa tapahtua enään. Minä olin eilen hiukan iloinen."
"Mutta," väitti Bob, "vaaliin saapuisi kaikki naiset myös alhaisemmasta säädystä, ja... "Ja siitä ei olisi mitään haittaa;" vastasin minä, "sillä kenenkään naisen mieleen ei juolahtaisikaan mennä semmoisiin tilaisuuksiin muutoin kuin parhaimmissa vaatteissaan; hän kadottaisi silloin, tilaisuuden näyttää niitä, ja missä olisi se nainen syntynyt, joka olisi mahdollinen semmoiseen uhraukseen?"
Scrooge istui ovi selki selällään, että hän saisi nähdä hänen tulevan vesisäiliöön. Bob oli ottanut hatun päästään, ennenkuin hän avasi oven, ja huivin kaulastaan samaten. Hän oli tuolillansa silmänräpäyksessä, juoksuttaen kynäänsä, niinkuin hän olisi koettanut saavuttaa yhdeksänlyöntiä. "Halloo!" murisi Scrooge tavallisella äänellänsä sen mukaan, kuin hän osasi matkia sitä.