United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Istukaamme tähän," jatkoi hän hetken kuluttua, irroitti kaulastaan kultaisen sydämenmuotoisen medaljongin, tarjosi sitä minulle ja pitkitti: "Ottakaa tämä muistoksi minulta; se sisältää muotokuvani. Pitäkää se muistona, älkää palkintona," lisäsi hän, kun huomasi aikovani tarjota sitä takaisin.
Nyt ei muuta kuin tätä näytetään nimismiehelle, niin sen täytyy paikalla Antti vangita, kaksilla kahleilla vangita ja kolmen vankikulettajan saattamana lähettää linnaan, jossa se pannaan kaulastaan, jaloistaan ja käsistään kiini. Niin ne kuuluvat elinkautisia vankia pitävän kuvaili mielessään Jukke. Kuvaili hän myöskin Vaaralaan isännäksi pääsemistä.
Hän näki, että Sanna nyt oli hänelle enemmän tarjokas kuin koskaan ennen, ja se inhotti häntä. Jos hän jostakin oikein pitäisi, tulisi se saada väkivallalla. Yhtäkkiä pisti mieleen ajatus: kuka sen on todistanut, että juuri hän olisi tulevan lapsen isä? Hän purskahti nauramaan ja sanoi suoraan epäilyksensä Sannalle. Silloin tämä raivostuen hänen kaulastaan heitti.
Mutta kun he kaikki olivat sitten eteisessä ja lapset jo oven ulkopuolelle ehtineet, lankesi Elna äkkiä Antin kaulaan ja purskahti hillittömästi itkemään: Antti! sai hän vain soperretuksi kesken kyyneltensä. Antti! Antti ei vastannut mitään, vaan koetti hellävaroin irroittaa kaulastaan hänen käsivarsiaan. Antti! parahti Elna vielä kerran.
Tuota tehdessään, meni Matin naama vähän vinoon, mutta kelpo voiteen tulikin tehdä juuri tuommoisen kirvelevän vaikutuksen, jos mieli siitä jotakin hyötyä olla; ja Mattimme oli sangen tyytyväinen. Sitten levitti hän kukkarostaan sormen paksusti tupakan rouheita haavansa päälle, otti huivin kaulastaan ja sitoi sillä haavan voiteineen kiinni.
Mitäs valurimestari tähän kuuluu? sanoi hän kiivastuen. Ja hän huomasi esiliinan ja narisevat kengät. Kerttu vissiin meinaa tulla valurin rouvaksi, mutta pois semmoiset meiningit, sanon minä. Pane pois kohta tuo kaulastas. Kerttu riisui pelokkaasti rusetin kaulastaan. Vai semmoisia, vai semmoisia! puhui Hannes ja suutuksissaan käveli nopeasti keittiön nurkasta toiseen.
Ja kohta nähtiinkin hänen harvoin askelin kaksisauvassa hiihtävän pohjoista metsänrantaa kohti. Illalla oli vielä aurinko korennon korkuisella, kun Mooses palasi metsästä, kolme metsoa kaulastaan vitsalla sidottuina yhteen nippuun selässään. Martta sen nähtyään juoksi riemuiten vastaan, otti metsotaakan isänsä selästä ja sanoi: »Kiitos Jumalan!
Voimakkaalla nykäyksellä irroitti hän samassa ketjut kaulastaan, viskasi ne hiekkaan ja astui jalallaan niiden päälle. "Nyt minä halveksin," jatkoi hän hytkähtelevin huulin, "kaiken rikkauden, kaiken maallisen edun, joka minulle naimiseni kautta on tullut osaksi. Jumala on todistajani, että tähän saakka sydämeni on vuodattanut verisiä kyyneleitä kadotetun rakkauteni tähden.
Kylläpä hän taitaa olla yhtä suuri, ja minun isäni on kyllä hänen isänsä vertainen... Käy käsiksi!... Surkeatahan tuo on, ettei ihmiset tiedä, kumpi meistä oikeastaan on toistaan väkevämpi," lisäsi hän päästäen huivia kaulastaan. "Kyllä siihen vielä joudutaan," vastasi Thorbjörn.
Abdallah ei malttanut olla huudahtamatta: eikö tuo rubiininen rannerengas ollut sama, joka oli ollut Leilan kädessä sinä päivänä kun hän pelasti Leilan arnautien vallasta? Eikö Kafur ollut vastikään kaulastaan päästänyt tuota koralli-nauhaa. Abdallah tahtoi puhua, mutta ruumiinliikahus, jonka eno teki, käski hänen olla vaiti.