Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Herra Bourais istui hänen edessään ja peitti häneltä osan kuoria; mutta ihan vastapäätä seisova neitosten joukko, alaslaskettujen harsojensa päällä valkea seppele, oli valkoinen kuin hanki; ja Félicité tunsi kaukaa rakkaan pienokaisen hänen hennommasta kaulastaan ja hartaasta asennostaan. Kello soi. Päät painuivat alas; syntyi hiljaisuus.
"Minne?" kysyi Mirjam soinnuttomalla äänellä. "Niin, minne sinä haluat?" "En tiedä itsekään. Kiitos sinulle," sanoi tyttö, otti taikakalun kaulastaan ja ojensi sen hänelle. Se oli kultainen muistoraha Jordanista, temppelistä. "Ei", sanoi mies pudistaen päätään. Hän tarttui Mirjamin käteen ja asetti sen silmilleen. "Kas näin", sanoi hän, "tämä tuottaa minulle onnea koko elämäni ajan.
Sinä katso: kunniavahtinas ovat urhot kumpujen yöstä. Sun lähelläsi ma Lallin nään, jok' ei kärsinyt vierasta miestä, ja Pentti Poutun harmaan pään, joka uhmas herrojen iestä. Ja Ilkka hymyten kaulastaan pois hirttonuoran heittää.
Hänen nenän päänsä oli tuulessa punehtunut ja tyytyväisenä pureksi hän vehnäleipää, joka oli pistetty hänen kouraansa pahan mielen viihdykkeeksi. Kuningas päästi kaulastaan kultakäädyt, joissa riippui kuningatar Kristiinan muotokuva hohtokivillä koristetun medaljongin sisässä. Kenraali, sanoi hän, ottakaa tämä muistoksi retkestänne.
"Minulla on vielä jälellä kultaketjuni!" Hän tempasi ne kaulastaan ja tarjosi upsierille. Tämä punastui ja kääntyi pois, mutta yksi jääkäreistä, jotka seurasivat häntä, kohotti kätensä ja kaappasi ketjut. "Viekää naiset rantaan!" käski upsieri. "Renki tuossa" hän viittasi Paavoa "ja joku toinen saavat soutaa. Pappi seuratkoon myötä. Rannalla oli vene, joka luultavasti on talon. Sen saatte ottaa".
Toinen likeni miestä, jonka sylissä oli hirvennahkaan neulottu lapsi. Lapsi itki ja parkui niin, että koko sen pieni ruumis vapisi, ja piteli kiihkeästi kiinni isän kaulasta. Isä, joka tahtoi pitentää pienokaisen elämää vaikkapa muutamalla hetkellä, koetti irroittaa käsiä kaulastaan ja ojentaa lasta etempänä polvistuville. Mutta lapsen itku ja ponnistelu ärsytti jalopeuraa.
Sen luo nyt valtion herrat seisahtuivat, siihen pudottivat seipäänsä olaltaan miehetkin ja taakkoineen istuivat maahan pyyhkimään hikeä kasvoistaan ja kaulastaan. Mutta heti katosi hiki, kun kylmä, ilkeältä tuntuva kiinteä viima myötäänsä hiveli kasvoja ja hengityskin tuntui oudon keveältä.
Topias nosti Josun seisomaan. He lähtivät kävelemään kotiin Kalastajakadulle. Johannan setä ikävöi merelle, pyynnöt, rukoukset eivät auttaneet. Kuin orjan herransa käskyä, täytyi hänen totella aaltojen houkutuksia. "Kuin tulen toisen kerran, niin sitten jään luoksenne olemaan. Herran huomaan siksi." Hän irroitti kaulastaan Johannan kädet ja läksi.
Kuningas riisui kruununsa ja asetti sen amiraalin päähän, ja amiraali puolestaan otti kaulastaan värillisistä kivistä tehdyn helminauhan, joka oli hyvin kaunis, ja ripusti sen kuninkaan kaulaan.
"Ennemmin tai myöhemmin täytyy meidän muuttua vanhoiksi", sanoi hän viimein ja irrotti Esterin kädet kaulastaan, "kaikki eivät voi säilyä noin nuorekkaan kauniina kuin sinä..."
Päivän Sana
Muut Etsivät