United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paavo seisahtui heti, mutta Nefnef huudahti kovin. Tämän kuulivat jääkärit. Paavo otti häntä niskasta kiinni ja sanoi: "Herra, käänny kohta takaisin kanssani. Jos kerran vielä äänen päästät, on henkesi loppunut!" Mutta Nefnef teki vastustusta pidättääksensä Paavoa, kunnes jääkärit ehtisivät perille.
Mutta vähäpä siitäkin apua oli, sillä kun hänellä ei ollut olkia, täytyi hänen myödä muutamia raavaitakin. Renkipä toikin härjät takaisin kaupungista, sillä niiden hinta siellä oli niin huono, koska kaikki, joille kato oli tullut, olivat lähettäneet härkänsä kaupaksi. Silloin Petter alkoi käydä levottomaksi, sillä hän odotteli Paavoa maalle Mikonpäiväksi.
"Paljonhan niitä täällä on aina", vastasi Paavo, "mutt' eivät ne muulloin pahaa tee kuin talvella". Hän kävi jälleen valkean ääreen. Istuutuessansa laski hän kätensä toisen koiran takkuiselle niskalle, ja ihastunut elukka ei pitkään aikaan liikauttanut päätänsä, kiitollisella ylpeydellä katsellen Paavoa syrjästä. Junu kömpi jälleen maton alle.
Se ei kuitenkaan kohdannut tyttöjä, vaan Paavoa, joka nopeasti oli hypähtänyt väliin. Kasakki, arvattavasti pitäen mukavampana lyödä talonpoikaa, kuin heikkoa tyttöä, antoi hänelle vieläkin pari huimausta. Paavo puri hampaitaan, mitäkään sanomatta, mutta hän likisti nyrkkejänsä niin kovin yhteen, että veri tuli kämmeneen. Pian olivat kasakit repineet esiin kaikki, mitä huoneessa oli irtanaista.
Hän katseli Paavoa, hänen hiukan köyryistä vartaloaan, valkeita hapsiaan, eläviä silmiään näki koko tuon joukon hänen ympärillään siinä oli jotain apostolista, jotain esihistoriallista. Puhe lähenee loppuaan.
"Kenraali on varmaankin käskenyt sytyttää kylä tuleen, suojellakseen paluumatkaansa". "Mutta, hyvä Jumala", huusi lääkäri, "kuka korjaa haavoitetut?" "Katsokaamme perään", sanoi Nefnef ja aukasi oven. Punainen valkean loisto välähti samassa pirtin sisään ja useampia huoneita nähtiin ilmiliekissä. "Istu alallasi, talonpoika!" jatkoi Nefnef, silmäillessään levotonta Paavoa.
"Minulla on vielä jälellä kultaketjuni!" Hän tempasi ne kaulastaan ja tarjosi upsierille. Tämä punastui ja kääntyi pois, mutta yksi jääkäreistä, jotka seurasivat häntä, kohotti kätensä ja kaappasi ketjut. "Viekää naiset rantaan!" käski upsieri. "Renki tuossa" hän viittasi Paavoa "ja joku toinen saavat soutaa. Pappi seuratkoon myötä. Rannalla oli vene, joka luultavasti on talon. Sen saatte ottaa".
Vaan majorimme susiturkillen Voin onneksi tään maljan kallistaa. Ryyppää. Ah, etten tästä paeta mä voi! Suur kiitos teille! HAUSSI. Juokse kutsumaan Nyt tänne Salmo! PAAVO. Sepä sukkela On pyörähdys. Menee. EDELLISET, paitsi PAAVOA. Oi armas Salmoni! SANNA. Vahvistu, lapseni, ja anteeks suo Vanhemmilles tää hirmu erhetys! SALLA. Huomattu erhetys ja parannettu On anteeks suotu, rakas äitini!
Hilja katseli vakavasti Paavoa ja vastasi: »
Sentähden hän käveli edestakaisin tiellä: tirkisteli pohjasta päin renkiä, tirkisteli etelästä Paavoa; milloin pohjatuuli puhui selkään, milloin rintaan. Viimein kuulee hän, miten vaunut kaukana etelän puolella jymisevät sillalla ja sitte on vähän aikaa hiljaa. Petter seisoi ihan hievahtamatta, katsoa tuijottaen kaupunkiin päin; pani käden silmiensä päälle varjoksi ja tähysteli.