United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
SALLA. Vaan sydäntäni kiiltokivistä En teille myödä voi. SANNA. Hän lemmestä Vaan teihin suostuu. MEIJERHOFF. Niinpä rakkaus On lahjanikin syvin perustus. HAUSSI. Sen ymmärrämme. Sitä tarkoittaa Sanoillaan Sallakin. EDELLISET. PAAVO tulee oikealta. HAUSSI. Mit' asiaa? PAAVO. Olenpa vaan vähän tyytymätön ahtaasen vaikutus-alaani. HAUSSI. Ja tahtoisit?
SALMO. Sä keikut suvi-tuulten lainehissa, Kuin kevään lapsi. SALLA. Kuinka uskallat? Näethän tuossa pöydän vuottavan Taas tänne Meijerhoffin haamua, Ja isäni. SALMO. Ja isäs ylpeys Voi siittää kiukun mätähaavoja Rumia nähdä hänen arvossansa.
Ei epäsointua Se suvaitse. Ah sua kuunnella Mun sydämmeni tahtois' ijäti, Kuin taivaan kannelta. Kuuluu jyminä. SALLA. Oi Salmoni! Kuuletko jymyn? Kätkey puistohon, Pois tästä lähde! SALMO. Jättäisinkö sun Noin yksin tuulten pyörtehesen? SALLA. Mun Nyt jäädä suo! Sä piile puistossa, Siell' odota! Vaan vihas kahleita
Vaan muista, lapsi, koht' on majori Taas täällä hän sun jalo ystäväs Hän kättäns' ennen sulle tarjosi: Sä hylkäsit, en nyt suo hylkääväs. Maailmass' ain' ei ole tarjona Niin ihmissydämmiä jaloja. SALLA. Kah, totuus valheen takapajulla! Kuuluu honotusta. NELJ
Mitäpä huolet mennehille vois, Eik' eletyssä ole elämistä. Vaan huolet päiväin tulevain jos tois Nykyisell' ajall' onnen nauttimista. SANNA. Niin, nykyiselle sekä tulevalle Nautinnon, riemun sekä kunnian. Se jaloa on! HAUSSI. Mutta lapsemme, Suloinen Salla missä viivähtää? Sen toivon rouvan parhain tietävän. Katsoo käskevästi rouvaan. MEIJERHOFF. Ah, armas seura-enkelimme poissa!
SALLA. Kaikk' on vaan ne halpoja Veskellosia, jotka pulppuaa Rupaisen lähteen pintaan pohjasta, Mun sydäntäin ne ei voi hallita! SANNA. Sä uskallat noin vastoin vanhempais Syvintä rakkautta kiistellä? Sun Salmon kiihkot vaan on valtiaas, Sydämmes raukan sai hän villitä. Sukumme hän sun kannaksillas nyt On onnettomaks' aivan vihkinyt.
Tää maamme onnen vartijana jo Tyhjensi lähteit' uhkuvia monta, Nyt Meijerhoffin kurja kohtalo Myös tuntekoon sen voimaa verratonta: Sill' isänmaa ja rakkaus, ne kaks Miekallen parhaaks' olkoon kunniaks! SALLA. Ei! Rakkaus on rauhan lapsi; sen Vereksi kyllin onpi kyyneleet Aseilla kovan onnen isketyt. Ja parahin lie puolus-asehemme Tuskaimme ponnistama huokaus, Jok' avun kättä kutsuu korkealta.
PAAVO. Ei, majori; vaan pilkka kaukana Täst' olkohon, kuin totuus naurusta, Syrjään Tai itku murheesta, mä aattelin. Voi peijakas! nyt tempun keksin! Teen Sinulle pienen konnan verukkeen. Mua äköittää ja kiukku pistelee, Kun tuommoiselle Salla työnnetään. Menee ovesta vasempaan. MEIJERHOFF yksin. Mist' on tuo koira saanut haistella Mun atrioit', ei Sallaa suosivan?
HAUSSI. Vaan valheeksi ei totuus muuttune. Toisellen Salla kihlattu jo on, Miehellen, johon mieltyy vanhemmat Ja jonk' on arvon astin-lautakin Tuommoisten päätä paljon ylempi. SALMO. Vaikk' astuiskin se herra päällänsä, Te jota noin nyt ylistätte, en Mä puhettanne uskois enemmän. HAUSSI. Mun puhettani? YHDEKS
Sinä irvikuva! mitä uskallat haastella ylevästä ja kunnian arvoisesta herrasta? Hupsuutesi ja tuhmuutesi sua suojelee! PAAVO. Kirkasta totuutta vaan lausun! ja mun surku tulee Salla mamselia. HAUSSI. Lakkaatko? taikka tarttuu mun armottomuuteni sun selkä-pintilääsi! PAAVO. Päättyköönpä sitten tällä kertaa tähän.