Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Niin on merten lahdelmilla suomalainen sointusuus, Järvillämme saarisilla läikyn, loiston mahtavuus; Täällä meidän valjokansa työskentelee uutteraan, Milloin muokkaa peltojansa, milloin laskee verkkojaan. Laivat kiitää lainehissa omat konnut kierrellen, Venheet, purret lahdelmilla ketterästi eellehen.
Mieheni, vävyäs katso: Viisahan ylevä otsa, Nuorukaisen säihkysilmät Parta vaan on vanhan miehen Huulet laulun lainehissa! Erikseen. Eikä kuulukin jo Aino! VANHA JOUKO. Olet oiva mieheksesi, Toimen ja tekojen urho, Sanan sankari parahin. Mies olisit parempi vielä, Jollet uusia ajaisi Etkä kääntäisi ketoja, Vaan kävisit jousen tiellä, Pelto pehmittää sukusi Veltoiksi vetistäjöiksi.
Jo on joutunna kotia Sanotulta Saksanmaalta, Vaikka vaaroissa monissa, Läikkyvissä lainehissa, Suurten sulkujen seassa, Meren jäähän jäätymässä, Kohti kulkeissa kotia. Sielt' on julkinen Jumala Ilman vaaratta vetänyt, Tuonut tänne toista tietä Paljon pakkasen ajalla. Näin on kulkenna kuningas Kanssa kultakumppaninsa, Varsin vaivoista valitun, Kanssa pulskan puolisonsa, Ruotsin kruunatun emännän.
Siksi että meidän asuntomme Hyvinkin on puolta matalampi; Puu ei kasva vallan siimeksissä. Merellä. Laineet loistaa välkkyellen, Päivän säteet värjähdellen, Tyyn' on, aulis kaikkein mieli. Laiva kiitää lainehissa Kuin on villa untuvissa, Mast' ei liiku, raak' ei rysky. Kapteenimme torvellansa Tähtää pitkin ilman rantaa, Siell' ei vaaraa minkäänlaista.
SALMO. Sä keikut suvi-tuulten lainehissa, Kuin kevään lapsi. SALLA. Kuinka uskallat? Näethän tuossa pöydän vuottavan Taas tänne Meijerhoffin haamua, Ja isäni. SALMO. Ja isäs ylpeys Voi siittää kiukun mätähaavoja Rumia nähdä hänen arvossansa.
Arvo-istuimille sitten Istuu morsian ja ylkä, Donna Clara, Don Fernando, Vaihtain lemmenlauseitansa. Iloisissa lainehissa Liikkuu salin sorja seura,
Aamullapa auringon valossa Peilihin nyt silmäs impi rukka, Hämmästynnä lausuin kyynelissä: "Unissani kultan' ylisteli Ihmetellen pääni kiharoita, Liehuivat kuin tuulen lainehissa, Päivyen keväisen kullatessa: Iloitsinpa tuosta ujostellen. Vaan nyt ikän' itken ilkityötä, Kujertelen kurja kiharoita, Hävetenpä katson kultahani, Uskallan hänt' tuskin toivoella."
Kerran kuohari Kuhainen vielä voimansa kokoopi, suoristaissa sorkkiansa tembaa tuskassa kovasti, niini-nuora nikeldyypi, köysi katkes' kappaleiksi, sonni raukka salvettava pääsi pauloista pakohon. Mulli mittaa mieluisesti maita, soita sorlillansa, selkä liikkuu lainehissa sumu suitsi sieramista veri suonissa suhisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät