Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Lempeät lehtivi puut, miss' uinuvat sankarivainaat, vartio äänetön tuo järvien, metsien maan; taivahat leimuavat, punapilvihin aurinko vaipuu, kohta jo kattavi veet valkea, varjoton yö, yhtäpä kultailee yhä kumpua pohjolan päivä, päällä sen karkelohon kulkevi ilta ja koi; helkkävät ihmisen hengessä noin ilot, muistot ja toiveet, sieluissa kansojen myös kantelo korkeuden, kauniimmin kaiu se ei kuin kaikuu se hetkenä Herran, kun veriliittohon käy veljinä kansoa kaks, kumpikin uljaat, uhraten maalleen poikansa parhaat, toinenpa uhraten myös onnelle vierahan maan, siks sinä ilmoisna ei ikän' unhotu heimossa Suomen kalleus kunnahan tään: kansojen kiitollisuus.
Vaan niinkuin kuihtuu kukka, joka maahan tallataan, niin nuori ikän' hukkaan on mennyt kokonaan. Ja nyt sen kuulit, että se on laulu? Mutta anna tämä Hintille, niin ettei muut näe. Kyllä, kyllä. Mutta joko lähdet astumaan? kysyi suutari uteliaisuudestaan rauhoittuneena. Niin, kävelen tuonne isompiin taloihin näitä pieksuja voitelemaan.
Ikän' uudelleen taas elin, Pienoisia kasvattelin; Työst' en luovuttanut kättä, Päivät päästään ponnistin: Enempi puoli täyttämättä Jäi, mit' ennen uneksin. Vakav' on ja miehuukas Neljäkymmen vuotias. Ikän' uudelleen viel' elin, Hiljaisena huokaelin: Koht' on tullut elon ilta, Polkuain siis viitatkoon Armon säde taivahilta Rauhan lepokammioon! Ota, Herra, huomahas Kahdekskymmen vuotias!
Kun keisarkaupunkimme Ilot ja huvit, häntä Noin pidättävät, miksi Hän tuleepi niin usein?" Hymyillen, huokaellen Nyt nuori ruhtinas noin Saneli: "neitiseni, Oi kuinka mielelläni Mä viipyisin sun luonas Mun kaiken ikän täällä, Ja etsisin sun kanssas Asunnon yksinäisen, Kuin lintupari etsii Kotoa lemmellensä. Mut oi; sun tykönäsi Mä salaa vaan saan olla.
Täss' on poika pikkarainen, Iloinen ja huoleton, Laulamaan kuin kottarainen Valmis vaikka milloin on. En mä ole pienen pieni, Vaikk'en suuren suurikaan, Olenhan kuin haapasieni, Moinen pulska tatti vaan. Vanha en mä ole vielä, Enpä juuri lapsikaan Tunnustan sen ilomiellä: Ikän' ompi paraillaan. Ei oo kultaa vielä mulla, Eikä ole tarviskaan. Ehkä joku mielis tulla, Mutta min' en tahdo vaan.
Aamullapa auringon valossa Peilihin nyt silmäs impi rukka, Hämmästynnä lausuin kyynelissä: "Unissani kultan' ylisteli Ihmetellen pääni kiharoita, Liehuivat kuin tuulen lainehissa, Päivyen keväisen kullatessa: Iloitsinpa tuosta ujostellen. Vaan nyt ikän' itken ilkityötä, Kujertelen kurja kiharoita, Hävetenpä katson kultahani, Uskallan hänt' tuskin toivoella."
Olli paralla kiehui vedet silmissä, ja sitä ei hän tahtonut muille näyttää. Sen tähden riensi hän kiireesti ulos. Pihalle päästyään ei hän enään hillinnyt itkuaan, vaan antoi sille vallan, jo kun hän tuli vähän etemmäksi kotoansa, niin lauloi hän murheesta vapisevalla äänellä: "Koska koulun' aika kointui, Ja ikän' enini, Järkeni toimeksi tointui, Niin vaivanne väheni.
Vuotta kymmenen kun elin, Leikin, lauloin liruttelin, Tanssin kukka-kummuksilla, Puroon myllyjäni tein, Juoksin äidin askareilla, Tuuleen väkkäräni vein. Iloinen ja riemukas Laps' on kymmenvuotias. Ikän' uudelleen kun elin, Ylös, alas yrittelin: Luulin paisuvani kerran Maailmassa mahtavaksi Lempi syttyi nimeen Herran, Liitto lyötiinkin yks kaks! Palav' on ja innokas kaksikymmen vuotias.
Päivän Sana
Muut Etsivät