United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katsokaas, sillä välin kuin minä, yksin koko Löhnberg'istä, saatan pormestarin rouvaa viimeiseen lepokammioon, häpäisee pormestari lastani ja saattaa hänet perikatoon". "Miksikäs teette siis tätä vaarallista rakkauden työtä?" "Miksi?" huudahti Paavo katsahtaen vihaisesti kysyjään. "Olihan Kaisa rouva sukulaiseni? Antaisinko minä jonkun omaisistani jäädä hautaamatta?
Kaikki toivat sitte jäähyväislahjansa sinne, väsyneen taivaltajan lepokammioon. Hilkka piti kuitenkin pääasiallisesti huolta huoneen kukkasista. Se oli hänen viimeinen rakkaudenpalveluksensa. Perheen kaikki jäsenet tuntuivat surussaan painuvan toisiinsa läheisen läheisesti kuin vaaran hetkenä linnunpoikaset pienessä pesässä.
Hän oli saattanut Marian syntyessä nuoren rakastetun puolisonsa viimeiseen lepokammioon ja eli nyt yksin Mariansa tähden. Maria istui isänsä sylissä. Hän oli vähäinen, kaunis ruusu, elämänsä keväimessä; hän piti molemmin käsin ukon suurista viiksistä kiini ja nauroi iloisesti, kun ukko irvisteli. Ukko suuteli tytärtään.
Ilma ei ollut yhtään asettunut, melkeinpä waan kiihtynyt. Toisella puolen jokea olewaa kirkkoakaan ei näkynyt muuta kuin silloin tällöin wähän haamua ankarain lumi=ryöppyjen seasta. Jumalanpalwelusta ei tullut sinä päiwänä ollenkaan, sillä kirkolle ei tullut ketään muita kuin harwalukuinen ruumiinsaatto=joukko, joka wiimeiseen lepokammioon saattoi kuolleen lapsen maalliset jäännökset.
Hän oli silloin vielä täysissä voimissa, ainoastaan 58 vuoden vanha. Sanoma hänen kuolemastaan herättikin siksi suurta surua kaikissa edistyspiireissä, ja vapauden ystävät eri maista ja kansoista riensivät Parisiin saattaakseen häntä viimeiseen lepokammioon.
Ruwettiin niihin toimiin, joita kuolleen wiimeiseen lepokammioon saattaminen waatii; ruwettiin riisumaan waatteita pois wainajan päältä. Silloin huomattiin hänen puristawan todellakin jotain tuolla poweensa sydämen kohdalle pistetyllä kädellänsä. Awattiin koura, siinä oli pieni kotelo! Silloin wasta huomattiin, että se riippui kaulassa nauhassa.
Nyt meillä taas olisi halu puhua ja jotakin tietä antaa seurakuunalle yhdestä äitistä, joka kuuden lapsensa kanssa on lepokammioon saatettu tänä päivänä se on Jokelan talon emäntä Maria Korhotar.
Heleästi soivat pari sunnuntaita tämän jälkeen kirkon kellot Jumalanpalveluksen loputtua. Heikkilän vanha isäntä laskettiin silloin maan poveen. Kaikki alusväki olivat saattamassa rakastettua isäntä-vainajata viimeiseen lepokammioon. Katri huokasi syvään. Hän tunsi jo nuoruudesta Kaapon luonnon ja tiesi, ettei tämä koskaan voisi unhottaa, että Katri oli pitänyt Mikkoa häntä etevämpänä.
Ja salista kuului vielä selvään, kuinka kreivi pois mennessään naurahteli. Mutta kreivinna astui pahoilla mielin tyttärensä lepokammioon. "No, maman, onko mitä uutta?" "Ei muuta kuin 'kärsimystä ja surpriisia' vaan."
"Siis Tverin suomalaista veljeäni tuolla tavoin viimeiseen lepokammioon kyörätään." "No tautiinko hän kuoli vai kuin?" "Ei. Hän hukkui tän'aamuna", oli vastaus. "No kuinka sitten?" "No, ka hän mitä lie mennyt jäältä noutamaan ja putosikin jään alle." "Pianko hänet pelastettiin?" "Ei siinä ollut puolta tuntia aikaa, niin hän jo vedettiin jäälle, no kuollut se jo oli."