Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"No niin, tehdäkseni pitkän jutun lyhyeksi," jatkoi sotamies, "niin ponnistin useita peninkulmia eteenpäin, kunnes tulin sillalle, joka meni syvän ojan yli, jossa lirisi vähäinen kesähelteen miltei kuivaama puro. Sillan päässä oli Maurilainen torni, jonka yläpuoli oli kokonansa rapistunut, mutta holvi perustuksessa oli hyvästi säilynyt.
Nousemattani lankeen yöhön autioon. Innoin kuumeisin etsin. Ja löysin tieni. Vaikk' oli voimani pieni, yksin ponnistin. Onko etsijän syy jos hän astuu harhaan? Jos hän liian varhaan hankeen kylmettyy? Minä tunnen, on vihdoin hetkeni tullut. En kysele mitään. Mut kuitenkin sammuvin silmin yhä katson itään. En armoa ano. En syytä ketään. Syyn itse pidän. Mut ihmettä varroten katson yhä puoleen idän.
Luotin painolastiini ja ponnistin ylemmä polkua, joka kulki milloin kovaksi iskeytynyttä kinosta, milloin sulaa maata. Mutta kuta ylemmäksi pääsin, sitä alemmaksi täytyi painua pään ja sitä köyrymmäksi nöyrtyä selän. Tuuli siellä piti verrattain vähän melua itsestään, sillä kun ei ollut puita eikä pensaita, joihin se olisi voinut säveleitään soittaa.
Minä hyppäsin ylös pääalttarille, tartuin sankaan kiinni ja ponnistin polveani vastaan; oli kuin olisi joku salainen valta antanut minulle yliluonnollisen voiman.
Nyt tiesin minä enää, minkä konttaava lapsi tietää, nyt taisin tuskin enää kättä ojentaa... Mutta aina syvemmälle syvyyteen kävi matka, aina pieneneviin ympyröihin ja niiden keskipisteisiin... Ponnistin kaiken tarmoni säilyttääkseni ainakin tajuntani keskuksen, josta saatoin todeta tuon kaiken oudon ja ahdistavan, mikä ympärilläni tapahtui.
Pikku Liisi sinä, tietysti, teet meille seuraa tänä iltana. Ponnistin kaikki voimani, saadakseni ääneni levolliseksi. Enhän minä osaa ratsastaa. Jopa muisti Anttikin minua. Kääntyi koko ruumiillaan minun puoleeni. Se on totta, se. Kuinkas teemme sinun kanssasi, Liisi? Minä jään kotiin. Sain kuin sainkin kasvoni vääntymään hymyyn.
MARTTA. Kuink' uskollisen lempeni tais niin unhottaa? Mä päivin öin vaan ponnistin. MEFISTOFELES. Ei, vaan hän muisti teitä hyvinkin. "Maltasta lähteissäin hän jatkoi kertoen Rukoilin perheen eestä hartahasti; Sen taivas kuuli suopeasti Laivamme sieppas Turkin-aluksen, Suur'sulttanille vievän tavaroita.
Nyt toivoin minä ennen heitä ehtiväni pieneen virran polvikkeesen, mihin olin jättänyt jalkineeni, mutta vaikka kuinka ponnistin voimiani, en kuitenkaan ehtinyt niin nopeasti eteenpäin kuin vieraat, vaan hiivin, ollen jo jotenkin lähellä päämaaliani, maltillisesti pensaitten väliin.
Ponnistin tahtoni voimaa, päästäkseni siitä painosta vapaaksi, mutta turhaan... Kärsivällisyyttä vaan, kärsivällisyyttä! Se kyllä helpoittaa, kun aikansa on kestänyt. Koetin asettaa lepoon sekä ajatukset että tunteet. Koetin pakoittaa sieluni liikkeitä hiljenemään. Koetin pilkata ja nuhdella itseäni.
Minä ponnistin kaikki voimani, hyppäsin ja putosin kuin kivi luupin toiselle puolelle mereen, josta toverini köyden avulla minut ylös kiskoivat; sillä en ollut hellittänyt vieläkään käsivarrestani tuota köyttä, jota myöten äsken olin merestä laivaan itseni kiskonut.
Päivän Sana
Muut Etsivät