United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sali toisensa takaa tuoss' avauupi, Tuhansittain tauluja silmäni kohtaa Ja liukas kuin allani parkettilaitos On oppaani kieli, mi käyntiä johtaa; Tais Ranskan taistot hän taruista asti Ja Louis't ja Henrikit moitteettomasti.
Oli kait hän kaunis ja nuori kait? Kevät häll' oli kukkeinnaan, kun kolmas Kustavi Ruotsin mait' oli noussut vallitsemaan. Sotamies kukan sai, sota Suomenmaan viel' ollut syttynyt ei; ja kun rummut soi jalon ruhtinaan, Svärd Lottansa myötään vei. Oli silloin hän kaunis. Sit' etsiä vain suun, posken puuntoa sais, ja loistoon silmien ruskeain moni sankari soeta tais.
Mut toimitussihteeri tyynenä pysyi, papereitansa koki hän varjella vaan, tosin hieman hän kalpea oli, kun kysyi: »Eikö käy herra Kummitus istumaan?» Ulos laukkasi kummitus, hirnahti kerran, hävis päätänsä pidellen huomahan Herran. Mut toimitussihteeri katsoi hetken hänen jälkeensä, tuumien syytä tään retken: Jaa, jaa, tais uutinen hänellä olla.
Pegasos oli orhinsa oivallinen: hepo siivekäs, saalas Medusan sen, min kaamein joukossa Kauhutarten oli katse ihmisen vaivaa varten; kun Perseus hakkasi häneltä pään, Pegasos sai syntynsä verestä tään, oli varsa vauhko se pelon ja kauhun, oli sälkö säihkyvä tulen ja sauhun, kuin kiro hän kiisi, kuin leimaus lens, yli kuoleman kuin elon kuilujen ens, oli ratsuna rajaton, riihaton hänet hillitä tais toki Bellerophon.
Ol' uupumaton kyllä, jott' ei verran vetäjää, hän maata polki; tömisti ja heilui hiessä pää; mut käännöstä kun käskettiin, hän pettyi ainiaan, päin oikeaan, päin vasempaan, päin vastoin aina vaan. »Olalle pyssyn» oppi hän, »jalalle pyssyn» tais, »päin pistin», »kunniaa», on kuin hän kaiken oivaltais; mut »kunniaa» kun huudettiin, hän laski pistimen, »jalalle pyssy» käsky soi, olalle veikin Sven.
Hengitä halla, kohtalon halla, Hengitä orponi onneton pois! Nukkuos äityen nurmilintu, Tuuti, tuuti lulla! Uinuos pakkasen untuville, Armahille, harmahille, Painuos yöhyen parmahille Tais jo Tuoni tulla? Miksi et nuku oma kukkani, rukkani? Itket kylmäkö koski? Kylmäkö on? Ihme! Lämmin on lapseni poski, Sulanut seimen on seinä, Allasi, allasi angervon Kuumana huokuvi heinä.
Tais salaneuvos Goethe kerran sanoa yön Linnunradan maidon-hohteesta, se ettei sammuttaa voi onnen-janoa, ett' tuoda voita sielt' on vaikea Vaikk' kirnuisitkin onnenvoita, paina mieleesi, että henki työssäs on; mies ajan, yhteiskunnan olkohon, mut yhteistyön hän aateloikoon aina.
Kylän lapset sinne kertyy: «Miksi, Agnes, huhdot tuota?» «Vait, tais verta kananpoijan «Aivinaiseen hurstiin vuotaa.» Oi laupias Isä, armahda! Sinne rientää naapur'naiset: «Missä miehes, teeppäs selko?» «Tuolla nukkuu huonehessa,» «Elkää, armaat, nostatelko!» Oi laupias Isä, armahda!
MEFISTOFELES. Ja meidän täytyy pois. MARTTA. Pyytäisin teitä viipymään tääll' yötä, Jos naapuristo ei niin ilkee ois. Niill' luulen ei oo muuta työtä Kuin panetella Ja naapureitans' urkiskella; Ja vaikka koettais olla kuinkakin, Sit' aina joutuu akkain hampaisin. Parimme? MEFISTOFELES. Lensi puiston-tietä myöden, Iloiset perhot leikkilöitä lyöden. MARTTA. Tais miesi jäädä paulahan.
MARTTA. Kuink' uskollisen lempeni tais niin unhottaa? Mä päivin öin vaan ponnistin. MEFISTOFELES. Ei, vaan hän muisti teitä hyvinkin. "Maltasta lähteissäin hän jatkoi kertoen Rukoilin perheen eestä hartahasti; Sen taivas kuuli suopeasti Laivamme sieppas Turkin-aluksen, Suur'sulttanille vievän tavaroita.