Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
LUCIUS. Siis, jalot kuulijani, tietäkää: Nuo konnat, Chiron ja Demetrius, He keisarimme veljen murhasivat, He raiskasivat sisaremme, heidän Teostaan veljemmekin mestattiin, Isämme kyyneleitä ilkasteltiin Ja halvoin juonin hältä vietiin käsi, Jok' oli Rooman taistot taistellut Ja hautaan laittanut sen vihamiehet.
Hän lempi Kyllikkiä, saaren kukkaa, tää vannoi, ettei kiitäis kisoihin, mut vaati vannomaan myös sulho-rukkaa, tää että hylkäis taistot hyvätkin, ja kisat kiehtoi yhä kirjosukkaa, ja miekkaan paloi mieli sankarin; kalassa Kauko viipyi, Kylli hiljaa kuin kuudan hiipi pitkin pellon viljaa. Hän kisaan kulki.
Nousee rintaan niinkuin kaiho kumma: jotain kallista on mennyt pois! Elämäkö? Ei, on tuoni tumma... tää on harmajaa kuin hallaa ois. Haihtunut lie elon aika parhain, toivot, taistot, tuskat päättyneet; miesnä seison, mistä lähdin varhain, eessäin öisen synnyinseudun veet. Lehti keltainenko lensi?
Siis puhdistuaksein jos joukoss' ollut ma olen ahneuttaan itkeväisten, sen vastakohta mulle tuon on tehnyt.» Ja Laulaja nyt paimenvirtten virkkoi: »Mut julmat kun sa taistot lauloit ynnä Iokasteen myös murheet kaksipäiset, ei siitä, jota kanssas haastaa Klio, näy viel', ett' ollut ois se usko sulla, jot' ilman eivät kevättyömme riitä.
Kevät raitis vuodenaikani on, Vain sillä on voimaa luoda, Säde yksin nousevan auringon Voi huomenen uuden tuoda. Siks nykyisyys sua siedän vaan, Ett' toivon toukoa' sulta, Mut koito en nää sun toukoakaan, Mun peittävi silloin multa. Paris 20/3 1890. Kun kiivahimmin mulla sydän löi, Kun tulisimmin silmät säkenöi, Kun povi paisui, veret kuohahti, Jos vaarat, taistot mieleen juohahti,
Runon raikuvan kuulen ja nuoreksi luulen taas itseni, taas elon karkelo käy, taas viittovi taistot, veren kuohuvi vaistot punahehkunta, jolle ei loppua näy. Taas nään sinut illoin kuin näin sinut silloin elonliekissä seisovan seppelepäin, mua vaativan sinne, mihin jyrkin on rinne taru lempeni, jonka jo loppuvan näin.
Siis puhdistuaksein jos joukoss' ollut ma olen ahneuttaan itkeväisten, sen vastakohta mulle tuon on tehnyt.» Ja Laulaja nyt paimenvirtten virkkoi: »Mut julmat kun sa taistot lauloit ynnä Iokasteen myös murheet kaksipäiset, ei siitä, jota kanssas haastaa Klio, näy viel', ett' ollut ois se usko sulla, jot' ilman eivät kevättyömme riitä.
Tulkaa, kumppani, rauhass' yhtenä harmeta voimme, niinkuin rinnakkain monet taistot saimme jo kestää. Mainen tie lyhyt on, pois toinen lähti ja toinen, harvemmaks yhä vain käy ystävä voimien päiväin».
Mua taistot maailman tiellä ja vaarat viekoittaa. Ole hiljaa vielä sa hetki, ole rauhassa, rauhaton! Suruntäysi on elämän retki, tie ohdakkeinen on. Mitä surusta, ohdakkeista, mitä tuhosta taistelun. Mun on kutsumus vaarassa seista, mun on kutsumus kärsiä, mun. Mitä pyydät, se sinulle suodaan, jos lähdet sa maailmaan. Siellä veresi kuiviin juodaan, sinut hampain silvotaan.
Kun nimen kuulen Unkarin, Käy ahtaaks Saksan villanuttu, Mun rintan' nousee tyrskyihin, Ja on kuin torventoitotus sois tuttu. Soi jälleen mulle mielehein Nuo urhoin sadut unholasta, Nuo hurjat taistot sankarein Ja laulut Niebelungein kuolemasta. On sama retki sankarin, On samat tarut synkät, öiset, Vain nimet vaihtui uusihin, Mut samat on nuo urhot mainetöiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät