Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
On ihana kaunisten karkelo! On suloista laulu ja soitto! On kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme! PANU Mikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan. JORMA Naimakauppa kaupoista nopehin. PANU Vaan ei ajoin kaikin kannattavin.
SINIKKA: Vihoissaan vielä tuhotöitä tekee. KERTTU: Ei ole tehnyt ennenkään. Pian iloisena miehenä metsältä palajaa. Silloin täällä hilpeät peijaat pidetään, karhu tupaan kannetaan. SINIKKA: Eihän isä ole ennenkään karhun peijaita pitänyt? KERTTU: Pitää vielä, pitää. Kaikki kylän miehet kestiin käsketään, virret viritetään, kisat päiväkautiset karkeloidaan. Siinä kihlat vaihdetaan...
Hetkessä kisat aloita, anna laulun, soiton soida! MEDON. Mutta... ANEMOTIS. Ei enempi, joudu! MEDON. Hyvä. Jää minulle miekka. Kuudes kohtaus. ANEMOTIS. Sitten CHRYSEIS. ANEMOTIS. Kieli, sa ijäti soipa sydämessä ihmislapsen, sinut nyt virtehen viritän, hän on kuuleva minua. Lapsuusmuistot! Synnyinseutu! Tulkatte tulisin kielin sydäntä syleilemähän, sydäntä kuulevan Chryseiin. Tuoss' on hän.
Mutta Kaarinalla oli waan yksi tarkoitusperä, yksi pyrintö, nimittäin wanhan isänsä hoitaminen ja iloittaminen, tuon raajarikon puujalan, joka aina niin ikäwällä odotti hänen kotiintuloansa. Kaikki nuorten ilot, kemut, leikit ja kisat hylkäsi hän ehdottomasti; turwe=tupaan paloi hänen mielensä waan, ja sinne riensikin hän niin pian kun oli saanut wälttämättömimmät tehtäwänsä suoritetuksi.
Seuraawa seikka teki kuitenkin asialle wiimein käänteen. Kaupunkimme pormestari oli yleisesti arwossa pidettäwä mies ja hywissä waroissa. Hänellä oli hienosti kaswatettu pulskea poika, nuorison johtaja kaikissa, missä sitä tarwittiin. Hän se toimitti, laitti ja johti nuorten leikit ja kisat, ja mitä ikinä hän käski, se empimättä kohta täytettiin.
Hypyt, tansit, moninaiset kisat, ja leikit, kiekan ja pallon nakkelot, lymyiset, hiipat, j.n.e. owat kyllä syyttömiä ja somia huwituksia nuorukaisille, jos waan katsotaan, ettei mitään tapaturmaista wahinkoa sattuisi ja ettei niitä ylimäärin pitkitetä, tahi ettei mitään tarpeellista työtä niiltä wiiwytetä.
Kaikki entiset hurjuudet, leikit, kisat ja yksin wenheretketkin jäiwät nyt Kaisalta kaikenni pois. Tuo ennen niin raju tyttö lauhkeni nyt niin hiljaiseksi ja siiwoksi kuin lammas ja raamatun pyhät kirjat tuliwat hänen rakkaimmiksi tutkimuksiensa esineiksi. Siitä lähteestä ammensi hän semmoista wiisautta, joka riisui pois kaiken hänen oman entisen wiisautensa ja itsekkään omarakkautensa.
Hän lempi Kyllikkiä, saaren kukkaa, tää vannoi, ettei kiitäis kisoihin, mut vaati vannomaan myös sulho-rukkaa, tää että hylkäis taistot hyvätkin, ja kisat kiehtoi yhä kirjosukkaa, ja miekkaan paloi mieli sankarin; kalassa Kauko viipyi, Kylli hiljaa kuin kuudan hiipi pitkin pellon viljaa. Hän kisaan kulki.
Nyt rannat, rinteet vihannoi, ja laulaa linnut, oksill' leijuin; nyt tuoksuu kielot Girvan-vuon, miss' suviöin käy kisat keijuin. Suuss' illan Casslis-puron luo vien rantain rauhaan immen kainon ja sieluun kätken katsehet, nuo silmäniskut Meerin ainon. Ken kysyy kultaa, kunniaa, vain hurjaa huolta saa hän kantaa. Mut omaksein kun Meerin sain, mit' enää onni voiskaan antaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät