United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Käki kukkuu, peippo visertää, pihka tuoksuu, kanerva kukkii, hongan latva humahtaa heikossa etelätuulessa, ja veneet on saatava vesille ja verkot ja siimat kuntoon muuta taikasauvaa ei tarvittu. Elämä kulkee yht'äkkiä entisessä uomassaan. Tuossa on ruispelto, tuossa niitty. Jo tuntuu tyvenen meren tuoksu, kuuluu sen säyseä kohina. Pikkukalat kiitelevät matalassa purossa, jonka vartta polku johtaa.
Täällä keto kukkaskirjavana tulisesti tuoksuu, tuoksuvat sirenipensaat, soma nerium ja myrtti, joiden hieno haju saattaa sydämmemme hehkumaan ja antaa sielullemme autuaita aavistuksia. Täällä uneksuva laakeri ihanata pukuansa peilailee virrassa, hopeakirkas, jonka pinnalla ahden ruusut hymyten itsiänsä tuuittelee.
Ruolla olevan tai juuri ikään niitetyn heinän tuoksu, tuon mehevän alppiheinän, joka tuoksuu vielä voiksi ja juustoksi muuttuneenakin, täyttää ilman. Siellä täällä on jollakin karummalla paikalla, minne joki on työntänyt hiekkaa tai sullonut kiviä, lehto, leppä-, tuomi-, pihlaja- tai kirsikkalehto, toisaalla kasvaa kuusia.
»Vielä hetki, oi vanha vuos!» päre pihdissä sammuu, kannel heikosti helähtää, kääntyvi ovella harmaapää loppui laulajan vuosi. »Minne viet mua, vanha vuos?» tuulet niin lauhasti tuoksuu »minä niin pelkään ja vapisen». »Rauhoitu, rakas lapsonen, ovella taivaan jo ollaan.»
Pelkkien sotamiesten ja mässääjien parissa olen kuluttanut tämän illan, sitten olen käynyt vankilassa, vielä kerran katsomassa muutamaa rehellistä naamaa, olen nopeasti käynyt kylvyssä, koska teidän pahantekiöittenne asunnoissa tahraantuu pahemmin, kuin tässä pienessä jumalten majassa, joka näyttää ja tuoksuu niinkuin Aphroditen pukeumishuone, ja nyt minä haluan ennen ateriaa kuulla muutamia oivallisia sanoja."
DEMETRIUS. Sit fas aut nefas, kunnes virran löydän Ja taian, joka tämän poltteen poistaa; Per Styga, per manes vehor. Toinen kohtaus. Metsä lähellä Roomaa. Torvien toitotusta ja koirien haukuntaa kuuluu. TITUS. Jo ajo käy; on aamu sinikirkas Ja keto tuoksuu, metsä vihannoi. Täss' irti koirat!
Frans Blendenau istui akkunassansa leikitellen hajamielisesti vihriäisellä seppeleellä. "Sehän tuoksuu parhaiten kuihtuneena," jupisi hän, "sittenhän onkin parasta antaa sen kuihtua." Hän heitti sen akkunalle ja meni pukemaan päällensä. Joku päivä tämän jälkeen kuului taaskin pihassa tuo heleä lapsenääni, joka lauloi vihriäisistä seppeleistä.
Tulkaa, antakaa mulle kättä ja seuratkaa minua tanssiin! Taikka taistelu-kentälle höyryvän hevosen selässä! Ottakaa elämän seppele ja pankaa se noihin keväisiin kiharoihin, te olette kauniimpi kuin metsän haltiatar, valloittakaa luonto, kuin hän, niin kauan kuin se vielä tuoksuu syksy tulee kyllä aikanansa! KUNINGATAR. Mies, te tungette huoneeseni kuin auringon säde!
Maaseudun rauha, hiljaisuus Täyttääpi koko luonnon: Nurmella kesän ihanuus, Lahdella lainejuonnon Hiljainen tuuli läikyttää, Koivut ja kuuset huojuu, Pääskynen lentää, visertää, Kukat ja heinä tuoksuu!
Sa mulle virkoit vienoin äänin silloin: »Ah, Catharina, olen onneton, mua lemmit, luulen, mutta virka, milloin voin kotiin viedä moisen morsion!» Sua uskon, armas mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin tuoksuu kukat kuudan-illoin, tai kielet helää kaukokantelon.