Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ja sitä voi käyttää vertauskohtana päätellessään sydämen iloja silmien iloisuudesta. Hyve on ihanan hajunesteen kaltainen, joka tuoksuu suloisimmin silloin, kun sitä poltetaan tai puserretaan: Sillä onni ja menestys paraiten nostattaa esille paheet, mutta vastoinkäyminen sitävastoin löytää hyveet. TEESKENTELYST
"Sehän tuoksuu parhaiten lakastuneena," kuiskasi hän itsekseen, "onhan siis parasta antaa sen lakastua." Hän viskasi sen akkunalle ja meni pukeutumaan. Muutamia päiviä sen jälkeen kuului taas pihasta heleä lapsenääni, joka lauloi vehreitä seppeleitä.
Kas, kuinka tuoksuu kevätkerkän pää ja päivän sattuessa kuusten alle, kas, sammal silkin lailla välkähtää! Ja lämpö läikkyy maalle nukkuvalle ja kukat umpustansa kurkistaa ja perhot leijaa. Näinpä taivahalle nyt huomenhymniänsä hymyy maa ja auer tanssii aamun poskipäillä ja tereet terhenisnä tanhuaa.
»Eipä saakkaan olla monta yhtä aikaa», vakuutti Sanna, »mutta Lyyli pelkää, hän ei uskalla olla yksin tienhaaralla juhannusaattona, se on koko asia se.» »Minäkö pelkäisin?» lausui Lyyli. »En pelkääkkään, mutta tuo on taikauskoisuutta. Vaan jos pelkäämisestä puhutte, niin kylläpä minäkin leikin vuoksi tuonne saatan mennä lakaisemaan, jotta tomu tuoksuu, niin näette etten pelkää.»
Rusotaivaalla hohtavi purppurapilvet Ja päivyt jo maireena mailleen käy, Ja luonto on kaunis ja kukkaset tuoksuu Ja taivaalla myrskyn ei merkkiä näy. Mut sorean Suomeni valtiotaivas Se lientyy, lientyy ja pilveilee En ehdi mä nauttia leikistä luonnon, Mun kansani kallihin kyyneilee.
JULIA. Sun nimes vain on viholliseni; Sin' olet sinä, etkä Montague. Mit' on se Montague? Ei käs', ei jalka, Ei suu, ei silmä, eikä muukaan osa Se miehest' ole. Ota toinen nimi! Mit' on se nimi? Mitä ruusuks kutsut, Yht' ihanasti toisin nimin tuoksuu. Näin Romeo, vaikk' ei nimens oiskaan Romeo, On yhtä kallis nimeänsä vailla. Pois heitä nimes, se ei sinuun kuulu, Ja nimest' ota minut kokonaan!
»Mutta...» jatkoi hän vallan toisella äänellä, »voittekos arvata, mitä minulla tässä on?... Varovasti ... se on näet hauras ... multaa ei saa karistaa pois juurien ympäriltä!... Se on clematitis ... mutta ei mikään tavallinen puutarha-clematitis ... ei, vaan clematitis dalmatica ... erityisen merkillinen vaivaislaji, jota ei tavata juuri muualla kuin siellä kotimaassani... Alussa en tahtonut uskoa ensinkään, että ... keväästä asti olen minä tätä pitänyt silmällä ... mutta katsokaas sen vartta ... ja kukkasia... Se tuoksuu kuin survotut mantelit, eikö totta?...»
Ja kun siis tavallaan olen teille tuttu, ja koska sitäpaitsi olen äitinne vieraana, niin ettehän tahdo kieltää minulta kukkakimppua, jota kannatte povellanne. Niin kauan kuin se tuoreena tuoksuu, on se minulle kuva itsestänne. Anteeksi, herra ritari, ne kukat on poimittu minun omasta kamaristani, ja siellä ei kasva kukkia teille. Ah, mutta älkää ainakaan halveksiko tätä pientä lahjaa.
Ah, te kuolevaiset! Kuulkaa, nähkää onnellista kahta, jotka punapursin soutaa, joutaa pitkin Lemmenlahta! Kukat tuoksuu tuhtopuulla, tähkät täyteläiset häilyy, riemut rypäleinä tiukkuu, päivä alla, päällä päilyy. Miks en laulais, laikahtaisi, koska sopii sorja raiku siihen, mist' on miesten retki, missä naisten naurun kaiku?
Niin näyttää, kukat, eläimetkin käy valhesuulla jokainen. Korean narrin kanssa lilja se liehuu, tuoko siveää? Myös perho suukoin huikentelee, jo unhoon viattomuus jää. Ja orvokinkaan kainoutta en takaa, pikku kukkanen se kiemaellen kietoo, tuoksuu, ja maineeseen on kaiho sen. Mä epäilen, jos satakieli tunteistaan laulaa, eikö vaan viserrä, itke, liioittele se yksin tottumuksestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät