United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Urhoollinen poika, hän teki velvollisuutensa, ja minä minä, Miriam, sinun heimolaisesi, jota selän takana sormella osoitetaan ja jota sanotaan saituriksi, petinkö minä tänä koetuksen hetkenä? Säästinkö minä aarteitani, kun piti pelastaa kansani? Vetäysinkö pois mistäkään tämän ajan vaivoista ja huolista? Lujuutta kysyvä aika, Miriam, mutta, nykyiseen verrattuna, temppelin rakentamista "
TIITUS: Sanotaan sinun tarvitsevan apua. Ah, niin! Minä olen kansani karkoittama. Apua olen tullut hakemaan. Mutta luuletko Tiituksen siinä mitään merkitsevän. TIITUS: Tiituksesta täällä kaikki riippuu. Minulle on kerrottu, että hän kulkee pilventakaisissa haaveissansa eikä huoli mitään legioonain asioista, TIITUS: Kuka niin on kertonut?
"Miksikä peittäisitte surevalta isältä ilmoituksia, jotka hänen sydäntään virkistäisivät?" "Surevalta isältä!" kertoi hän kolkosti. "Mitä on valkoinen pappi koskaan tehnyt minun tai kansani eduksi, että olisi mun syytä huojentaa kuormaa, jota hän ikuisesti on niskoillaan kantava.
"Keltanaama," sanoi hän, "kansani on ollut niin onnellinen, että on saanut vangiksi miehen eikä arkaa kettua. Me tunnemme teidät, me tulemme kohtelemaan teitä kuin urhokasta soturia. Jos olette surmannut yhden meikäläisen soturin ja ollut apuna muita surmatessa, niin on teillä henki, jonka voitte antaa korvaukseksi.
Minä olen uhrannut hänet kansani vuoksi. Minä olen hylännyt hänet kosiakseni Matasuntaa." Herttua Guntaris oli ääneti. Mutta Arahad huusi: "Sinä et ole varmaankaan rakastanut häntä." Silloin Vitiges liikehti kiivaasti. Hänen tuskansa ja rakkautensa saivat ylivallan. Hänen poskensa sävähtivät punaisiksi ja hän silmäsi musertavasti pelästynyttä nuorukaista.
"Ja ennen kaikkea kysyn teiltä vakavasti ja varmasti: tunnetteko te yhtä selvästi, yhtä täydellisesti, yhtä voimakkaasti kuin minä, että tämä rakkaus kansaamme on korkein hyvämme, ihanin aarteemme ja väkevin kilpemme? Voitteko sanoa kuten minä: kansani on korkein hyväni ja kaikkeni eikä muu mitään; sille tahdon uhrata olemukseni ja omaisuuteni; voitteko ja tahdotteko sanoa niin?"
Ei viisainkaan Voi lausua, mimmoinen vuosi on uus; Vain henkemme silmähän kangastaa Tuo kumma ja verhottu kaukaismaa. Soi tornista torvet jo keskeen yön, Ne uudelle vuodelle soittaa; Oi, jospa ne kansani valveuttais, Niin aljetun työn Myös henkinen kylväjä päättää sais; Ja vaikkapa hallakin viljat vei, Niin Suomeni sentään sortuis ei. KERJ
Minä tunnen kansani ja puolustan sitä kenen edessä hyvänsä, niinkun minä itseänikin puolustan; sillä mitä siihen asiaan tulee, että me istumme tässä ja juomme rauhallista iltatotiamme, niin sitä en minä pidä syntinä enkä häpiänä.
Seuraavana aamuna puhui Kleobulos kokoontuneelle kansalle: "Kuulkaa minua, kansalaiseni, kuulkaa minua, te kansani isät! Oli aika, jolloin joka sydän oli minuun harrastunut; minä saatoin kerran sanoa olevani varman teidän rakkaudestanne. Nyt on teidän sydämmenne kääntynyt pois minusta. Myrkyllinen epäluulo on säikäyttänyt pois sen luottamuksen, joka kerran elähytti teitä.
Nuorukainen oli puhunut lämpimästi ja innostuneesti. Hän hypähti pystyyn tien vieressä olevalta marmoripenkiltä, jolle he olivat istuutuneet, ja ojensi keihäänsä kärjen taivasta kohti. "Ystäväni", sanoi Julius katsellen häntä lämpimästi, "kuinka tuo innostus sinua kaunistaa. Mutta ajattele, jos sellainen taistelu syntyy meidän kanssamme, minun kansani kanssa, silloin täytyy minun "