Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Sitä nyt auttaos, korkea armo, Ettei se nälkään nääntyisi pois.» »Ja siunatut olkohon aina, Pyhä Brigitta ja päivänsä! Sun silmäs on mieheni mustat silmät, Ne säihkyy kuin säihkyivät hälläkin myös, Ja lesken oman sä periä saat.» Ja neidot pukivat tyttösen päälle, Pukivat sametit, pukivat silkit; Ja punoivat helmiä hiuksihin mustiin, Ja valkeemmalle ne helmet hohti, Kuin Puhurin pojan kylvelemät.»
Hän rupesi niitä oikein aika kyytiä syytämään Metsälammen rämeesen, ja sinne rupesi oikein kosolta nousemaan savea. Jaakko teki itsekin työtä entisellä uutteruudella ja virkeydellä. Monet hyvät vuodet tulivat siihen avuksi ja palkitsivat moninkertaisesti tuon uutteran työmiehen hien ja väen, sillä hallakin oli paennut nyt jo etemmäksi, ankaran työn ja maan kuivumisen pakosta.
Käyn tykö miehen tuon kirotöisen, kauhean, ehk' on tuskani sääliä saava ja arvoa harmaja pääni; sill' isä hälläkin yht' on vanha ja harmaja, Peleus, tuo, joka turmaks Ilionin hänet siitti ja vaali; vaan yli muistapa mulle hän tuottanut tuskat on karvaat, sillä hän monta on surmannut mult' aimoa poikaa.
Ei viisainkaan Voi lausua, mimmoinen vuosi on uus; Vain henkemme silmähän kangastaa Tuo kumma ja verhottu kaukaismaa. Soi tornista torvet jo keskeen yön, Ne uudelle vuodelle soittaa; Oi, jospa ne kansani valveuttais, Niin aljetun työn Myös henkinen kylväjä päättää sais; Ja vaikkapa hallakin viljat vei, Niin Suomeni sentään sortuis ei. KERJ
Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, minun onneni unta! Vaikene, laulava lintu, ja lennä Laulamahan ilos muille! Kuihdu jo, kukkakin kaunoinen maassa! Huo'u jo, hallakin, puille! Musta on mieleni, valkeammaksi Ei se nyt taitane tulla! Ei ole armasta, ei ole enää Elämän riemuja mulla! J
Hallakin saattaa silloin vielä olla kätkettynä jossain suolähteessä ja nousta sieltä pahoja töitänsä tekemään. Olemme usein kummastelleet, miksi ei maanmies siihen aikaan ole iloinen ja tytyväinen muodoltansa, koska linnut ilmassa, kalat meressä ja eläimet kedolla ovat iloisia. Tähän sanomme sen vastauksen, että jos kaikki onkin lupaavaa, niin ei kaikki pidä lupaustansa.
Ruumis on hälläkin näät terän vaskisen vammata, yks on vain elo, kuolollista on hänkin juurt', olen kuullut, voiton kunnian hälle jos suokin Zeus Kronossynty." Virkki ja kyyristyin kävi kohti Akhilleun voimaa, kaihosi kamppailuun sydän urhea riehuvin innoin.
Lyhyt hallakin ol' loiston hetki. Surkaa lehdot! loppui armaan retki. Eikö kuolon valju henki säästä? Eikö luonto velastaan voi päästä, Uhraamatta surman enkelille Kaunihinta Luojan suomaa sille? Voiko kylmä kalma ihannella Hellää lempeyttä? armastella Kantalanko lasta Tuonen rotkot, Niinkuin "Lantaan" laksot, "Vanhais"-notkot?
Vaan kun otsalla laakeriseppel seistihin vihdoin, yhdenlaisina vain, ja kun nuoruuden polun päästä katsottiin tulevaisuuteen sekä toimihin miehen, niin ei muistoa mulla, jot' ei olis hälläkin ollut, häll' ei toivoa myös, joka mullakin ei sama oisi. Kun eros sitten tiet kuten tuo rakas laulaja laulaa sinne läks iäks hän, minä tänne. Huolia toivat vuodet ja tehtävät, rakkauteen näin painaen kahleet.
Kummastuksin kaatunehen näin kalmukin eessäin, tuon, jota hoivata koin, hädän aikaan auttaen yöllä. »Helppohan iskeä ois hänen ollut, kiihkoa täynnä hurjana tullessaan; mikä esti, ja miks käsi herpos? Ihmistunne se hälläkin näät oli pohjana luonteen, kiitollisuus, joka muistaa voi; vihan äkkiä voitti rakkaus, tyyssijanaan myös tuonkin sykkivä rinta.
Päivän Sana
Muut Etsivät