United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maan viel' uskoi mainioksi, Tuonen tuumat joutaviksi Tuonta uudesta olosta, Ihanammasta ilosta, Nurkumiellä pois nukahti, Kaihomielellä katosi ! On kuilun partaalla lapsi, Vaan enkeli varjelee. Yks' askel, ja hän jo vaipuis, Vaan enkeli varjelee! On kuilun partaalla nuori, Vaan kuka varjelee? Yks' askel, ja hän jo sortuis, Vaan kuka varjelee? On kuilun partaalla miesi, Vaan itsekö varjelee?
Lausuin julki julman lain: Kuink' ei sortuis pilvilinnat, arat, herkät ihmisrinnat, sortuuhan myös kivilinnat, pantsar-pinnat; katoo kaikki, mitä tehtiin, mitä nähtiin, kuink' ei katois haavekuvat, hengen hennot tuulentuvat! Kyynel puhkes silmästäni, vedet viljat, kuumat juoksi kaikkien ja kaiken vuoksi. Onko edes Styxin luona vaiva suurempi kuin meillä!
Ei ois oltu lemmekkäitä, lemmess' ei niin lyhytpäitä, tultu yhteen, menty eriin, sydän nyt ei sortuis veriin. Hyvästi, sä viehkein, vienoin! Hyvästi, sä hennoin, hienoin! Sulle ilot, onni lauha, toivo, lemmenriemu, rauha! Viime suudelma nyt sulta, hyvästi, ja iäks, kulta! Murhein sulle, kyynelöiden pyhitän mä kaipuut öiden. Jäi talven valta taa.
Sarpedon etuvarjeeseen käsin iski nyt vahvoin, tempasi vain, ja se irtautui ihan kaikki, ja muurin päällys paljastui, monen tulla nyt tie oli auki. Päin samall' Aias riensi ja Teukros. Laski jo nuolen kannikehihnaan kaunoiseen Sarpedonin kilven Teukros, rintaa kohti, mut torjui Zeus tuhosurman suojaten aaluvataan, jott' ei liki laivoja sortuis.
Jos maa ja taivas raukeais, hän Pelvotta raunioin alle sortuis." "Mutta hänessä oli jotain muuta kuin paljas urhoollisuus", lisäsi hän mietiskellen; "hänessä oli tuo hengen voima, joka piti hänen pystyällä ja teki hänen muita ihmisiä mahtavammaksi.
Ei viisainkaan voi lausua, mimmoinen vuosi on uus; vain henkemme silmähän kangastaa tuo kumma ja verhottu kaukaismaa. Soi tornista torvet jo keskeen yön, ne uudelle vuodelle soittaa; oi, jospa ne kansani valveuttais, niin aljetun työn myös henkinen kylväjä päättää sais; ja vaikkapa hallakin viljat vei, niin Suomeni sentään sortuis ei.
Kodiksi! Onnetar miss' sortuis hempeä. Voimakkaasti. En koskaan vaimoksesi tulla voisi, sen näen nyt, sen tunnen, tiedän mä! Ma lemmen ilon saatoin sulle antaa, kautt' elon vakavuuden en sua kantaa. Lähestyy ja lausuu kasvavalla hehkulla. Hehkuimme kevätpäivän riemuiten, patjoille velttouden nyt ei saa hiipiä! Suo laulun vapaasti nyt käyttää siipiä joukossa jumalien nuorien!
Ei viisainkaan Voi lausua, mimmoinen vuosi on uus; Vain henkemme silmähän kangastaa Tuo kumma ja verhottu kaukaismaa. Soi tornista torvet jo keskeen yön, Ne uudelle vuodelle soittaa; Oi, jospa ne kansani valveuttais, Niin aljetun työn Myös henkinen kylväjä päättää sais; Ja vaikkapa hallakin viljat vei, Niin Suomeni sentään sortuis ei. KERJ