United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
nuo, jotka suistui radaltaan ja paloi Maan nöyrän rukouksesta, koska oli Zeus salaisessa mielessään vanhurskas. Ratasta oikeata kolme naista kisaten kiersi; punainen ol' yksi, tulesta ettei erottaa ois voinut. Ja toinen oli niinkuin luut ja lihat ois hällä luodut smaragdista olleet; mut kolmas valkea kuin vitilumi.
Kuin salamoitaan lyö hiussorjan puoliso Heren, kun sadetulvan tuo sanomattoman tai raekuuron tai pyryilman Zeus, lumivaippaan vainiot peittäin, tai sodan kiljuvasuun hän nostaa, vaikean vainon: huokasi huokaamistaan noin Agamemnonin rinta, raskas, synkeä, värjyillen sydänjuuria myöten.
Vaan kädet nostaen palvoi kaikk' ikivaltoja kansa, lausui katsahtain moni puoleen aukean taivaan: "Zeus isä, Aias saata se saamaan tai Diomedes taikka Mykenen kultavan maan jalo valtias itse!"
Kautt' Anchiseen hengen, Sua tervehdin; niin, Venuksenkin vannon Ma käden kautta: hellemmin ei kukaan Sit' ole lempinyt, jonk' aikoo tappaa! DIOMEDES. Yht' ollaan mieltä! Zeus, jos ei Aeneas Kuolollaan loistett' anna miekalleni, Suo hänen tuhat päivänkierrost' elää! Mut maineekseni hänen huomenn' anna Jo kuolla, joka jäsenessä haava! AENEAS. Hyvinpä tunnemmekin toisemme.
Kolmia pantiin kaikk', oma kullekin valtius suotiin, mullepa soi meren vaahtisen ain' asuakseni arpa, 190 taas ikihimmeän yön peri Hades, halliten siellä, taivaan tanteret Zeus, yläilmojen, pilvien piirit; maa jäi kaikkien yhteiseks sekä ylhä Olympos.
Sillä mä lähden maan ikiruokkivan äärihin, kuss' on Okeanos, jumalain perijuuri, ja myös emo Tethys; nuo mua hoivasivat minut Rheialt' ottaen vastaan, vaalivat luonaan, kun Kronos-taaton Zeus oli syössyt, kauaskatsoja, maan sekä myös meren aution alle. Sinne mä viihtelemään menen riitaisuutt' ikipitkää.
Tunsi jo kammahtain heti Aiaan miehevä mieli tuon ikivaltain työks, sotaneuvot että jo hältä Zeus jylykorkea sorti ja voittaa soi vihamiehen; peitsien alta hän väistyi, vaan tulen iliolaiset 122 laivaan tuiskasivat; nous sammumaton heti lieska. Leimusi noin peräkeula. Mut vimmoin aimo Akhilleus kämmenin reiteens' iski ja virkkoi noin toverilleen: "Joudu jo kamppailuun, jalo Patroklos, hepourho!
Ei juuri tunnu luonnolliselta eikä tarkoituksenmukaiselta, saati sitten hienotunteiselta, että Zeus suostuttaakseen Hērēn yhtymään kanssaan lempeen, luettelee useita entisiä rakastajattariansa. Aleksandreialaisen aikakauden etevimmät kriitikot pitivätkin näitä säkeitä epäperäisinä, ja muutamat uudemmatkin tutkijat ovat heihin yhtyneet.
Vastasit, Patroklos, hepourho, sa vaipuvin voimin: "Riemua, Hektor, nyt, hyvin kersku, kun Zeus Kronossynty voittaa soi ja Apollo jo sun, minut helppopa heidän maahan ol' iskeä, itse kun mult' asun riistivät ensin. Vaikk' ois kymmenkuntaa kaks sun laistasi tullut, peitseni voimapa koht' ois heidät kaatanut kaikki.
Huus anovasti hän noin; Zeus selkeäneuvo sen kuuli, kotkan laittoi kohta hän, ennuslintuja parhaan, iskijän tumman tuon, eränpyytäjän täpläväpyrstön. Kuin oven laajuus on lujasalpaisen, joka johtaa miehen mahtavan aarteistoon, katon korkean alle, niin leveältäpä viisti sen kumpikin siipi, kun viuhuin lens idän puolt' yli Ilionin Zeun viesti.