United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taistoa heittänyt ei toki Hektor heiluvaharja, vaan taa väistyissään kiven kourallaan väkevällä, mustan, suuren, särmikkään, hän sieppasi maasta, seitsenvuotaan iski sen Aiaan sankarikilpeen kumpuravaskea kohti, ja vankui valtava kilpi.
Eivät Patroklon he, Akhilleun ystävän, ruumist' eemmäs voineet alt' asetuiskeen korjata turvaan, 152 sillä jo vainoajat jalan, vaunuin ehtivät kimppuun, Hektor johtajanaan, Priamon vesa, kuin tuli tuima.
Nähdessään kreikkalaisten Poseidonin kiihottamina ajavan troialaisia pakoon hän suuttuu suunnattomasti; Here välttää uhkaavan rangaistuksen vannomalla, ettei ole Poseidonia yllyttänyt. Zeus käskee hänen kutsua Olympokselta Iriin ja Apollonin; edellisen tulee vaatia Poseidon luopumaan sodasta, jälkimmäisen saattaa Hektor entiselleen ja käännyttää kreikkalaiset pakosalle.
Näillepä Hektor huus isoll' äänell' intoa nostain: "Troian, myös Lykian väki, Dardanian tanapeitset! Olkaa miehiä, taistelkaa nyt sankaritarmoin; voittoa, mainett' ennustaa Zeus mulle jo suurta suosiomiellä, sen huomaan, vaan valitusta akhaijein. Houkkiot nuo, väkityön mokomankin laativat, muurin kehnon, joutavan tuon! Ei ryntäystämme se estä; vaan yli kaivannon hepojemme on laukata helppo.
Vimmoin karkasi päin väkimiekall' iskien Hektor Aiaan keihääseen, liki kärkeä saarnisen varren kahtia kalhaisten; Telamonin poikapa tynkää tylppää heiluttaa koki turhaan, vaskinen kärki kirposi kauas varrestaan heläyttäen hiekkaa.
Diomedes tarjoutuu toimeen; toverikseen hän valitsee Odysseuksen. Troialaisten puolella taas Hektor ehdottaa vakoilijan lähettämistä kreikkalaisleiriin; toimeen tarjoutuu suuren palkinnon toivossa Dolon. Diomedes ja Odysseus yllättävät hiipivän vakoilijan ja ottavat hänet kiinni.
Virkunut tuoll' oli tuo Priamon vesa, loistava Hektor, istumahan hänen tullessaan virumasta jo maassa, hengitys helponnut, hiki ehtynyt, ystävät luotaan tunsi hän, antoi Zeus tajun, aigiinkantaja, jälleen. Astuen aivan luo sanan kauasampuja virkkoi: "Miksipä kaukana muist' olet näin, Priamon vesa Hektor, värjöttäin väetönnä? Mi lie kipu iskenyt ehkä?"
Sillä jo pienestä pitäen oli hän määrätty suuriin tehtäviin, jatkamaan esi-isäinsä mainioita töitä. Kolme neljä sukupolvea takaperin oli elänyt tämän sukuhaaran kantaisä Hektor I. Hän oli kuulu kautta laajojen metsästysmaiden. Lukemattomat olivat ne jänikset, jotka hän oli varmaan kuolemaan ajanut, lukuisat ne ketut, jotka hän oli hengiltä purrut.
Karkkosi ensin Peneleos, boioottien päämies. 597 Seissut ol' ottelemassa hän, kunnes olkahan keihäs sattui hiipaisten; toki luuhun saakkapa viilsi Pulydamaan ase; sill' oli heittänyt hän liki astuin. Leitos-urhoa ranteeseen nyt vammasi Hektor, poikaa aimon Alektryonin, hält' estäen taiston. Turvaa vilkuen karkkosi tuo, käden sen näet kuunaan iliolaisia päin ei luullut nostavan peistä.
Pylvähiköstä iliolaiset kaikki hän hääteli kiivahin nuhtein: "Pois, vetelehtijät kurjat! Siis koton' eikö jo kyllin huolt' ole itsellänne, kun kiusaamaan mua käytte? Eikö jo riitä se murhe, min Zeus on päälleni pannut? Kuollut on uljain poikani; sen tuta kyllä te saatte! Sill' ylen paljon helpomp' on nyt teiltä akhaijein ottaa henki, kun ei elä Hektor.