Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Minulla on ystävä, joka olisi huolissaan, jos kuulisi, että olen haavoittunut ja poissa hänen luotaan. Haava on vaaraton, eikä luoti ole osunut luuhun; mutta uskoisin, herra, että myönnätte nyt minulle oikeuden lihoihin." "Myöntäisinkö sen!" toisti kiihtynyt tuomari, "annan täten sinulle oikeuden ampua kauriita tai karhuja tai mitä ikinä haluat metsissäni ikuisiksi ajoiksi.
Hän otti ampuma-asennon, kohotti päätään hiukan ja näki aivan verhon ylälaidassa Gondoinen pään varjon. "Jumalani", rukoili hän, "ohjaa sinä nyt tätä nuolta!" Tämän sanottuaan hän kääntyy seinään päin ja ampuu. Pitkä nuoli suhahtaa ilmassa, nopeammin kuin haukka tai kyyhkynen lentää, puhkaisee petturin silmän, lävistää aivot niinkuin omenan ja naulautuu väristen pääkallon luuhun.
Karkkosi ensin Peneleos, boioottien päämies. 597 Seissut ol' ottelemassa hän, kunnes olkahan keihäs sattui hiipaisten; toki luuhun saakkapa viilsi Pulydamaan ase; sill' oli heittänyt hän liki astuin. Leitos-urhoa ranteeseen nyt vammasi Hektor, poikaa aimon Alektryonin, hält' estäen taiston. Turvaa vilkuen karkkosi tuo, käden sen näet kuunaan iliolaisia päin ei luullut nostavan peistä.
Osittain tämä uusi ruoan laittamisen keino, sen oivallisuus, sen puuhat, lakkaamaton nouseminen ruoan katsomista varten, alituinen istuminen syömistä varten, kun mureat liuskat tulivat kuumina ja kihisevinä halsterilta, osittain hommaaminen, valkeasta punehtuminen, ilonpito keskellä tätä hupaista melua ja himartavaa ruoanhajua ne kaikki saattivat meidät syömään lampaanreiden luuhun asti.
Lieteen risukimpun heittää, liekit räiskähtää ja palaa; sitten oman liemen keittää, Simo Hurtta katsoo salaa, eukko hämmentää ja häärii, tekee työtä tärkeätä, maustehiaan mittaa, määrii, tilkan tuota, toisen tätä. Jop' on valmis velhon juoma, velli outo sulhon suuhun: »Saa'os tästä, Luojan luoma, tuntuu ytimeen ja luuhun!
Virkki ja peitsen syöksi jo kilpeen ympyriäiseen; kilven kiiltävän puhkipa tuo ase ankara työntyi, myös läpi haarniskan taesorjan tunkihe tutkain, kyljest' irroittain ihon luuhun saakka; mut eipä sallinut Pallas Athene sen painua sankarin rintaan. Tunsi Odysseus, ett' ei surmaks isku se ollut, taapäin astahtain hän lausui noin, sanan virkkoi: "Onneton mies, sinut ottava on nyt turmio rutto!
Kun hän suurella vaivalla oli kirjoittanut pari kolme postia konttokirjaan, Jip ehkä astui sivun ylitse, heilutti häntäänsä ja tahrasi kaikki. Hänen oma pikkuinen oikean käden keskisormensa lioitettiin luuhun saakka läkillä; ja minä luulen, että tämä oli ainoa varma seuraus hänen yrityksestään.
Tahtosi tee, sun vaalin on valta, tien päässä seison, tunnetko murhetta, musta tyttö? »Tuuli on murhe, voimakas, väkevä, syttävi, liehtovi lempeni liekin.» Kahle on murhe, sitkeä, vankka, luuhun se puree ja jänteet se jäytää. »Yöhyt on murhe, viileä, lauha, sen taivaalla tähtöset tuhannet käyvät.» Miekka on murhe, murtava, lyövä, ei ole urhoa, ken sitä kestäis.
Päivän Sana
Muut Etsivät