United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun pikeen tuskin oli päässyt konna, tuo kynsin iski kumppaniinsa, alkoi tään kanssa kuilun päällä taiston tuiman. Mut toinenkaan ei haukka ollut huono, vaan kynsi vastaan, kunnes kumpainenkin putosi pataan kiehuvaan. Sen kuumuus rakensi rauhan pikaisesti, mutta nyt ylös nousta enää eivät siivin piestä tahmein taistoveikot voineet.
Siis tässä raskain ota äidin kirous! Se taiston päivänä sua enemmän Kuin koko rauta-asus painakoon! Sua vastaan rukouksin taistelen ma, Ja Edwardinkin lasten hennot sielut Kuiskaavat vihamiehiis innostusta Ja onnen lupaavat ja voiton heille. Verinen olit sinä, veriin nukut; Häpeäss' elit, häpeään sa hukut. ELISABETH. Syyt' enemmän on kiroomiseen mulla, Mut voimaa vähemmän; vaan aamen sanon.
On vierimässä sodan viides vuosi ja yhä turhaan rauhan Herra käy, ken voittikin, ket' onni, voima suosi, on varmaa vain: ei taiston päätä näy, miljoonat hukkui, hurmevirrat vuosi, Euroopan päivä mailleen ennättäy, mut aina kulkee rauhan Herra turhaan vedoten rakkauteen, ei veljesmurhaan.
Se asetaito, jonka voimassaan tuo kukin urho taiston hetkell' ilmi, päämiehen äly, uljuus ritarein ja taisto viekkauden ja valppauden, tuo kaikki, viisas, uljas ruhtinas, opettamaasi onhan, niinkuin oisit sa johtohenkeni, jok' ilokseen sois jalon, verrattoman olentonsa teossa kuolevaisen ilmi tulla? PRINSESSA. Nyt nauti työstäs, mi on ilomme! ALFONSO. Ja kaikkein parahitten kiitoksesta!
Hän laulaa: »En onnen mies ollut, vaan ponnen, en voiton, vaan taiston ja tarmon, jumal-liekkien hulmat myös tunsin ma julmat, en valtoja säälin, en armon!» Soi taivaalla kumu, käy huiske ja humu, valot suuret ja pienet jo suuttuu: »Ken on hepomiesi? Lie hullu kentiesi?» He itsekin hulluiksi muuttuu.
Ei ollut outo se taiston tiellä, sen muinen ruotsi kuin ryssä ties, miss' iski yhteen ne miehen miellä, teki totta Suomenkin säilä siellä, mut missä, miss' oli Ruotsin mies, kun meill' oli orjuuden ies? Myös hengen taistoa hehkuvinta tää kansa kauan jo käynyt on: kun valtaa kahta sen kantoi rinta, sen raskas ollut on rauhan hinta. Nyt itsensä voittaja voittamaton valon vuoresta päästänyt on.
Voi! sairas järki, kuin voimiaan Taas turhaan se ponnistaapi; Se lukee luonnolle lakiaan, Silt' ilmatkin sääntönsä saapi, Maan radan se tahtoisi muutaltaa, Ja tähdiltä himmentää loiston, Vaan tähdet loistaa, maa vaeltaa, Ja tappio hintan' on taiston.
HAMLET. Sydämmessäni taiston tapaist' oli, En saanut unta; pahemp' oli olla Kuin kapinoivan jalkapuussa. Nopsaan, Ja kiitos nopsuuden, se osoittaapi Ett' usein varomattomuus on hyödyks, Kun syvät tuumat raukee; siitä näemme, Ett' aikehemme Luoja muovaileepi, Jos kuinka niitä telsommekin, HORATIO. Varmaan.
Aatos lentävi, haave haihtuu, Toisenlaisiksi kuvat vaihtuu. Suomen kohtalot muinaiset Mulle kertovi sävelet... Nyt ne kuuluvat sekavilta, Tuskaisilta ja vierahilta; Sitte syttyvät toivomaan Tahi tyyntyvät uudestaan Tahi vaihtuvat uljahiksi Taiston pauhinasäveliksi. Sitte kauvan on rauhaisaa, Tyyntä, kirkasta, ihanaa. Vaan nyt vierasta ääntä kuulen, Kuten irjua itätuulen.
PORTIA. Niin, tieto hanki, miltä herras näyttää. Hän sairahana läksi. Tarkkaa, mitä Tekeepi Caesar, ketkä hakijat Hänt' ympäröivät. Vaiti! mikä melu? LUCIUS. En mitään kuule. PORTIA. Kuultelehan tarkkaan. Sekavan niinkuin taiston hälyn kuulin, Ja tuuli Capitolista sen toi. LUCIUS. En, rouva, toden totta, mitään kuule. Mistä matka? TIET