Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Suurta ei se maksa juttu, jokapäiväinen ja tuttu, tuskin kostut kuuntelulta, vaan jo Buss saa vuoron multa: »Miehet, nyt on Munter poissa, uljas, kuulu yli muiden, uros umpisokkeloissa, alla surman ansapuiden. Sodan, marssin, taiston teistä sai jo selvän käskyn seistä, lomavuorollaan nyt loikoo, ketaroitaan rauhass' oikoo.
Istuivat illan suussa kukkulalla, katsoivat kaksin päivää painuvaa, mi päärly-päärmehellä, purppuralla punaili tarun, taiston Gruusiaa. »Ah, armas, liian kauan sun jäi silmäs päivänlaskuhun, sa luontoako lemmit vaan?» Näin Gruusiassa lauletaan.
Hält' ammoin miekka herposi, hän kaatui taiston telminään, mut maine maansa loistoksi jäi jälkeen elämään; ja missä vaan hän mainitaan, hän sankariksi sanotaan; oi kallis sana: »sankari», kun saat sen maaltasi!
Vaan lakeuksien poikki kun sinne he riensi, Athene meille Olympost' yöllä jo toi sanan joutua taistoon, eik' urot tottelemaan pylolaiset untelot olleet, vaan sotaintoa uhkuivat. Mutt' ei mua Neleus laskenut taistoon ois, hevot antoi kätkeä multa, hän mua liian näät piti outona viel' asetoimiin. Vaan minä varjoon rinnall' en hepourhojen jäänyt, vaikk' olin valjakoton; niin ohjasi taiston Athene.
Pyörryttävän pyhät kuvat takaa ajan ankeen, tumman, takaa taiston, surun summan sielun silmään seijastuvat. Syttyy sydämehen usko niinkuin pilven paltehella punertuva aamurusko. Sortuu, vaipuu, vaipuu vahvat kivilinnat, sortuu heikot ihmisrinnat, vaan ei sorru ihmishengen pilvilinnat!
Ne nukkuu hiljaa, miehet mielen, voiman, ja vaimot, kotiliettä vaalineet, urohot aatran, hengen aateloiman, tai taiston jäyhän miekkaa mitelleet, työn jättiläiset, tuollapuolen soiman ja kiitoksen, on turhat kyyneleet: kuin menee merten taakse iltatähti, kointähtenä taas noustakseen, he lähti.
Ken niitä muuten muisteleis, kun elon aallot pauhaa! sen venhon merten meuru veis vain aallon all' on rauhaa. Mut joulujuhlan tullessa kun taiston aallot vaipuu, niin on kuin rinnan pohjasta taas nousis kaiho, kaipuu. Ja on kuin huone kylmä ois ja jäässä mieron liesi ja on kuin hetken olla vois taas lapsikin kentiesi.
Terve Caesar, taiston teräskellot kutsuu kuolon purppuraiseen juhlaan meitä, terve Caesar, terve valtias, nyt arpa lankee, terve, joukkosi on tuonen tuttu, terve, tuhannesti terve, suuri Caesar! Terve Caesar!
Nyt Damaskun ja Samarian helppo On ystävinä yhteen liittyä, Ei esteet mitkään ymmärtääkseni, Nyt enää ole tiellä sovinnon, Mi päättää taiston, josta Syyrialle Niin kova oppi tullut on.
Hän saapuu, Döbeln, kutsun saatuaan hän rientomarssiss' ehti ennen aikaa. Soi sävel tuttu, vastaan riemuin hurrataan; hän näkyy Adlercreutz vie hänen rinnallaan päin joukot, täynnä innon jumal-taikaa. Viel' liekkii taiston lieska tuokion, jo toisella on sammunut sen palo; taas Siikajoen tanner meidän on, on maine verell' urhoin pesty, tahraton, on ensi voitto saatu, suuri, jalo.
Päivän Sana
Muut Etsivät