United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen näki vimmastuin Lykomedes, mies sotimieli, astui päin vihamiestä ja viskasi välkkyvän peitsen, maksaan syöks, sydänalle sen Hippasos-sankarin poian, joukkojen pään Apisaonin; hän heti herposi maahan. Tullut ol' Ilioniin hän Paionian mehumailta; urhoja uljain siell' oli jälkeen Asteropaion.
Turhaan ei toki singonnut käden jäntevän heitto, vaan kävi joukkojen pään Hypsenorin, Hippason poian, maksaan rinnan alle, ja hän heti herposi maahan. Puhkesi Deifobos ilohuutoon raikuvin äänin: "Kostamatonna nyt ei viru Asios, vaan sydämessään kaiketi riemahtaa lujan portinsulkijan Hadeen luo samotessaan, hälle kun hankin saattajan myötä."
Käsivars kun herposi herran, Tutun ään' kun kaikunut enää ei, Poku hiljalleen, alapäisnä Rauhaan herransa ruumiin vei. Ja se meiltä muutaki silloin Veti rattaillaan ikipäivikseen: Elinvoiman äitini hellän Sekä nuoruus-aikani riemuineen. Arvi Jännes.
Mutta hengen lähtiessä alkoi ruumis kiemurrella ja potkia kuin kala tuulastajan atraimessa, ja keihään varsi vapisi Saran kädessä, niin että täytyi siihen toisellakin tarttua. Mutta yhä potki se ja pudisti keihästä ja keihästäjän kättä ja koko ruumista, kunnes vähitellen lakkasi ja herposi ja kellahti kyljelleen, silmät murtuneina.
Iisakki näki heti kalliolle katsottuaan, kuinka oli käynyt. Sitä hän oli ajatellutkin. Siinä eivät kestäneet kenenkään hermot: kosken pauhu lumosi korvat, kuolemanpelko ahdisti, silmissä alkoi välähdellä, jäsenet kangistuivat, tahto herposi, ja silloin ihminen oli kosken oma... Iisakin nähtyään Kero-Pieti riensi hänen kaulaansa ja itki... omaa syntisyyttään.
Hält' ammoin miekka herposi, hän kaatui taiston telminään, mut maine maansa loistoksi jäi jälkeen elämään; ja missä vaan hän mainitaan, hän sankariksi sanotaan; oi kallis sana: »sankari», kun saat sen maaltasi!
Eeva sylissään hän vaipui vastuksettomana, voitettuna siihen sohvan nurkkaan, itki kiihkeästi, äänekkäästi, itki kauan, niin että jäsenet värähtivät, tunto herposi ja huumaus valtasi. Kilpaa nyyhkytti Eeva hänen sylissään, ja Sanni ja Mimmi säestivät ulisemalla kuorossa, niin lähellä kuin suinkin, niin surkeasti kuin suinkin. Oli se itkua. Ja jo tämä elämä oli viheliäistä, kurjaa, kurjaa!
Kons' oli murtanut Patroklos rivit heilt' etumaiset, 394 laivoja kohti ne tunki hän taas, ei sallinut heidän karkota kaupunkiin, mihin mielivät, vaan välimaalla laivojen, virran myös sekä muurin korkean heitä vainosi, maahan löi, monen kuoleman kostaen. Ensiks iskun sai Pronoos; sivu kilven, kun povi hiukan paljastui, kävi peitsi jo tuima, ja herposi maahan mies rytinällä.
Kyyneleet vierivät yhä vielä hänen poskilleen, mutta ruumis herposi hiljaa vuoteelle ja ajatukset himmenivät verkalleen, hiipien kauas unelmien maihin. Nyyhkytykset lakkasivat ja yö oli tullut. Seuraavana aamuna, kun Anna heräsi, tunsi hän sydämessään omituisen ilon tunteen, jota hän ei ennen koskaan ollut tuntenut. Mitä oli tapahtunut? Miksi hänen oli noin hyvä olla?
Kiiruhdin tänä aamuna sinua tapaamaan ja varottamaan. Tapasin Glaukuksen täällä. Itsehillintäni herposi. En voinut tunteitani salata. Olin epäkohteliaskin sinun läsnäollessasi. Voitko antaa ystävällesi anteeksi, Ione?» Ione ojensi hänelle kätensä, mutta oli vaiti.