Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Niin, kuinka lannistunut, kuinka musertunut se poika parka nyt mahtaneekaan olla! Niin ... oih, mutta... Etkö koskaan olisi voinut häntä rakastaa, koskaan? En, oi en koskaan, minä tiedän sen niin selvästi, sen tunnen niin kamalan varmasti. Ja taas syöksyi esiin itkujen tulva, voimakas, raivoisa, ja Eeva nyyhkytti kilpaa hänen sylissään ja Sanni ja Mimmi säestivät kuorossa.
Eeva sylissään hän vaipui vastuksettomana, voitettuna siihen sohvan nurkkaan, itki kiihkeästi, äänekkäästi, itki kauan, niin että jäsenet värähtivät, tunto herposi ja huumaus valtasi. Kilpaa nyyhkytti Eeva hänen sylissään, ja Sanni ja Mimmi säestivät ulisemalla kuorossa, niin lähellä kuin suinkin, niin surkeasti kuin suinkin. Oli se itkua. Ja jo tämä elämä oli viheliäistä, kurjaa, kurjaa!
Nähtyänsä Cecilian kuolleena kuvan sylissä, päästivät he kuorossa niin kauhean huudon, että kuului aina kuninkaalle ja Pfaltsin kreiville asti, jotka Erikin henkivartian seurassa ja papin kuoropojan opastamina kiiruhtivat alas verta tulvaavaan holviin.
Poismenevää tanssiväkeä kulkee maantietä oikealta vasemmalle, joitakin puistikon läpi maantielle. Laulavat kuorossa: Ja tuon nuoren meripoian mieli Se maalla ailehtii kuin meri lainehtii. Ja tuon nuoren meripoian mieli On kuin aalto Atlantin. Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain!
Kun leikki lehtimajassa päätettiin lopettaa, aikoi Eero pujahtaa pois seurasta, mutta juuri kun hän nousi lähteäkseen, ilmestyi talon isäntä hymyilevänä lehtimajan ovelle. Uusia vieraita ilmoitti hän iloisesti, vetäytyen syrjään antaakseen vieraalle tilaa. Tervetuloa, tervetuloa sepä hauskaa kovin ystävällistä kaikui kuorossa.
Näin hänet siinä edessäni jäällä. 'Hän kanteloa soitti ja laulun lauleli, hän tunteheni voitti ja heltyi syömeni' ... ei hän soittanut, vaikka kyllä hän soittaakin ja laulaa, kuorossa, täällä, hän on tyttökoulussa. Minä kiiruhdan, mutta hengästyn enkä jaksa edemmä kuin Sirpalesaaren päähän.
"Eläköön Olli Akselinpoika!" kirkuivat munkit kuorossa ja tuuppivat yhteen täytettyjä pikareitansa. "Hän eläköön!" huusi Petter säihkyvin silmin ja tyhjensi pienen pikarin pohjaan. "Ja saatana korjatkoon meidän korkeasti kunnioitettavan priorimme!" huusi Nikolaus isä, pitäen kiini oven pielestä, ettei kaatuisi.
Yksinäisinä hetkinään, kun talvinen iltahämärä tupsuttaa pimeää huoneeseen, hän alakuloisena ja kaukomielenä hyräilee omaa ääntään, sitä, jota hän kuorossa ollessaan niin suurella menestyksellä lauloi. Ne herättävät monenlaisia muistoja nuo hyräilyotteet tutuista sävelistä.
Käännettäessä latinankielestä ruotsinkielelle, oli hän aina erityisesti hyvillään, jos osasimme lasketella mitä hullunkurisimpia sanakäänteitä, varsinkin mitä mahdollisimman selvästi kahtiapäin ymmärrettäviä ja kyynillisiä, jolloin ukko nauroi sydämensä pohjasta sukkeluuksille ja jolloin meidän kaikkien välttämättömästi oli kuorossa yhdyttävä nauruun niin että koko sali kajahteli.
Katosta putoeli tuontuostakin ruusuja pöydälle ja pöydän ympärillä lepääville. Petronius rupesi vihdoin pyytämään, että Nero ylentäisi juhlaa laulullaan, ennenkuin vieraat pahoin juopuivat. Kuorossa yhtyivät vieraat hänen pyyntöönsä, mutta Nero vastusti.
Päivän Sana
Muut Etsivät