Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Värssyn loppusäveleihin yhtyi koko perhe laulaen kuorossa: "Siis malja kuninkaan, tuon kunnon ruhtinaan, ken hyvää tahtoo sun ja mun".
Kun ne olivat lopussa, sanoi Bratt ja kaikki näyttelijät olivat vielä läsnä: Olemmeko saaneet Eliaksen? Joo, sanoi tirehtöri. Olipa jo aikakin ja kuka siksi on tullut? Tirehtöri vaikeni kotvan: Hän on hra Crangier, vastasi hän. Ja he alkoivat nauraa, kaikki yhdessä kuorossa ja joku huusi: Crangier, se on hän, joka takoo nauloja seiniin. Aivan oikein, aivan oikein.
"Kiitetty olkoon hänen nimensä!" vastasivat miehet kuorossa. "Missä Linus?" kysyi Vinitius. Hän ei kuitenkaan jaksanut jatkaa eikä myöskään hän kuullut miesten vastausta, sillä hän pyörtyi. Mielenliikutus ja voimainponnistus oli ollut liian suuri. Kun hän heräsi, oli hän Codetanus-kentällä ja hänen ympärillään oli miehiä ja naisia. "Missä Linus?" kysyi hän taasen ensi työkseen.
Rannalla räjähdettiin nauramaan ja sitten hurraamaan ja huutamaan »eläköön.» Vettä pois päristellessään näytti hän siellä hetkeksi menevän hämilleen. Mutta sitten hän tointui, juoksi komentokannelle, kokosi viimeiset äänivaransa ja huutaen yli muun metelin: Eläköön isänmaa! johon me kuorossa vastasimme: Eläköön Kariniemi! katosi hän piipusta pullahtavan savupilven taa.
Silloin lähinnä seisovat gootit astuivat esille ja sanoivat kuorossa: "Täällä on oikea paikka korkean taivaan, suhisevan tammen alla, tämä on oikea aika päivästä nousevan auringon valossa, miekoin valloitetulla goottilaisella tantereella vapaiden goottien käräjien pitoon." "Hyvä", sanoi Hildebrand-vanhus, "me olemme kokoontuneet langettamaan tuomion kahdessa jutussa.
VARJAKKA. Onnen miehet! Jättäkää hyvästi! Joukko laulaa kuorossa ja laulun aikana tapahtuu hyvästely. Kuoro: Meit' kapteeni puuriin nyt vaatii lähtemään Ja, ystävämme rakkaat, taas teidät jättämään. Tuoll' lahden suussa laiva jo meitä oottelee, Se meidät kotimaasta taa merten saattelee. Meill' laiva kotimaana ja tuuli tuttava, On armaanamme aalto tai ehkä hautana.
Minä tahtoisin olla se miesi, jolta kerjää tuhannet. Mun porttini avattaisi. Ja ma istuisin tuolillain. Ja mun saliini suureen tuotais nyt lauma valittajain. Ja ma kuuntelisin kun he kaikki kuin kuorossa uikuttais. Myös lomassa yksitellen he tuskansa ulvoa sais. Ja ma hymyten nyökkäisin heille: "Hyvä on, teitä autetaan". Ja he saisivat laulaa mulle ylenpalttista kiitostaan.
Ah, oleanderi tuoksui ja viikunat kukkivat siellä, missä mun nuoruutein lauloi ja leikkiä löi, muuria kierteli viini ja tertut päivässä paisui, parvet perhosien nurmikon kirjavaks loi! Kun olin nuori ma vielä ja kun olin Roomassa vielä, viininlehdistä tein seppelen ympäri pään, juhlien soihdut kun loisti ja kuorossa soittivat huilut: onnekas, onnekas oot, muusain sa lemmikki oot!
Mutta kolmasti toi meren tuuli ihmisten korviin ikäänkuin raivoisan huudon kajahduksen. Silloin taputtivat kaikki naiset kuorossa käsiään syvän surun merkiksi ja Morholtin toverit, jotka olivat kokoontuneet eri ryhmään telttansa eteen, nauroivat.
Hän seisoi reessään, oikaisihe pitkin koko pituuttaan ... sisällä naurettiin ja hohotettiin ja laulettiin kuorossa: »helan går! helan går! sumfrati rati rati rallaa! helan går!» hevonen kiskaisi menemään ja retkahutti hänet pitkänään reen perään Takaisin! huusi hän rengilleen. Pysähytä!
Päivän Sana
Muut Etsivät