United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta vaikka vilja maassa vilisi, ei kukaan Haltiasta huolinut, ei yksikään hänen koivussa asuvan tiennyt eikä hänelle kiitostaan kantanut. Alakuloisena asui hän kaarnaisen kattonsa alla, tuolloin tällöin lehvien lomasta tähystellen, eikö saapuisi se, jota hän odotti, tietämättä, ketä odotti.
Lents seisoi epäröiden ja katseli maahan, ja Leijonan emäntä huudahti: "Niin, anna kättä päälle, hän tarkoittaa hyvää, hän tarkoittaa oikein, hän tarkoittaa kuin isän tulee ja hän on sinun isäsi", ja nyökkäämällä hän miehellensä osoitti kiitostaan. Lents ojensi itsensä suoraksi. Hänen kasvonsa oli tulipunaiset ja ratkaisevan päättäväisesti hän sanoi: "Minä en anna kättäni sen päälle!
Publius oli suora mies, ja sentähden hänestä niinkuin jokaisesta hänen kaltaisestaan väkinäinen rakkaus tuntui semmoisesta kädestä lähteneeltä kunnian osoitukselta, jota ei saata pitää arvossa ja jonka siitä syystä enemmin hylkää kuin vastaan ottaa niin kuin liioiteltu paljon ansioitamme suurempi kiitos, joka kyllä hullua ilahuttaa, mutta pikemmin suututtaa ymmärtäväistä miestä, kuin näyttää hänen kiitostaan ansaitsevan.
Mutta yksi asia on minusta varma, ja se on se, että vaikka minä yhtä helposti voisin tehdä sirkkelin-neliön kuin sepittää yksinkertaisen laulun vaatimattomalle kuulijakunnalle, joka saisi kylläksi menestystä houkutellaksensa heidän kiitostaan Maxin kerjuulippaasen, niin sitä vastoin voisin kehrätä kyynärittäin senlaatuisia runoja, jotka meidän aikoina ovat muodissa."
Teissä on, näette sen, enemmän ryhtiä kuin tohtorissa ja ryhdistä minä pidän. Hohoi! olipa sitä ennen itsessänikin, mutta nyt jo alkaa vanhuttaa." Minä kuuntelin yhtä hiljaa sekä hänen kiitostaan että moitettaan.
Kansanjoukot jättivät teatterin ja riensivät ovista eli niinsanotuista vomitorioista kaupunkiin päin. Ainoastaan augustianit jäivät teatteriin odottamaan vuolaimman tulvan poistumista. He olivat jättäneet paikkansa ja kerääntyneet podiumin ympäri, johon Caesar taasen ilmestyi kuulemaan kiitostaan.
Apinja, lapsi kiitostaan Jos mielitten voi tuosta suoda! Vaan mik' ei sydämestä vuoda, Sydäntä ei se voita milloinkaan. WAGNER. Puhuja taidostaan saa mainehen; En kauas päässyt oo, ma tunnen sen. FAUST. Ei auta häntä vilpin kiel'. Hän kalskukaapun riisukaan! Ei sievistele terve miel', Ja löytää sentään sanojaan. Kell' lausumaan on into tosi, Ei koru-lauselmaa hän kosi.
Hänen sormuksiaan pidettiin ihmeitätekevinä, tahdottiin, että hän siunaisi amuletteja, häntä alettiin rukoilla kirkoissa. Kansa ja runoilijat lauloivat hänen kiitostaan. Yksinpä vanha runoilijatar Pisan Kristinakin viritti lyyrynsä »la Pucelle d'Orléansin» eli Orléansin impyen kunniaksi. Jeanne pelkäsi tätä jumaloimista.
Mutta joka siitä huolimatta on kunniaton nimi, valehtelijan, väärentäjän nimi! huudahti Messenius niin epätoivoisesti kuin kuolemaan tuomittu vanki, jolle mestauslavalla puhutaan taivaan iloista. Heikko, turhamainen mies, joka et tiedä, ettei suuria tarkoituksia koskaan saavuteta ihmisiä peläten ja heidän kiitostaan hakien! sanoi jesuiitta melkein ylenkatseellisella äänellä.
Vaan nurmen nietoksella Nyt neiti uinahtaa Ja lumivillasilla Hienosen sijan saa: Levossa lepää päähyt, Ja silmä ummistuu, Poskilla jäiset ruusut, Ja suljettuna suu. Ei, kotihin hän päässyt Ei tähän matalaan Vaan Yli-Isän luokse Hän pääsi kotiaan: Ei siellä kylmän vaivat, Ei tuskat ruumistaan Nyt sullo Karitsalle Hän laulaa kiitostaan. Tunne ja kieli.