United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eihän toki, elää tulee sinun niin totta kuin minä en ole mikään jesuiitta, vaan Lassi Larsson, kapteeni kuninkaallisen majesteetin ja kruunun palveluksessa, ja täten otan minä sinut ... aviovaimokseni rakastaakseni sinua myötä- ja vastoinkäymisessä, jatkoi kapteeni arvatenkin sen vuoksi, että katsoi pitävänsä sanoa nuo tunnetut sanat loppuun saakka, kun oli kerran alkuun päässyt.
Rauhoittukaa, nuori mies, ja muistakaa, että henkenne on minun käsissäni. Kun olen tehnyt tehtäväni toverinne kanssa, tulee teidän vuoronne. Bertel heitti häneen vain halveksivan silmäyksen. Työhösi, seppä! mutisi jesuiitta synkästi. Ja seppä tempasi taas hehkuvat pihtinsä tulesta. Samassa syntyi sekavaa melua pirtin puolella, missä talonpojat mässäsivät. Huudettiin: Aseihin!
Nopeasti koppasi hän munkin ranteet kouriinsa ja piteli niitä kuin ruuvipenkissä. Entäs nyt ilkkui hän; tästä ei ole kuin kolme askelta kuolemaan, hyvä herra; mitä te tahdotte? Sinä mieletön! hurja! kiljui jesuiitta, raivosta kiehuen, sinä et tiedä, mitä olet tehnyt! Sinä kurja rosvo, sinä olet varastanut valtakunnan kirkoltasi ja paratiisin mieheltäsi!
Teatterikuninkaita, rakkaani!... Tuon luopumuskirjan olen minä allekirjoittanut päästäkseni naurettavasta hätätilasta, rauhalliseen, arvokkaampaan ja varmaan toimeentuloon». Lopuksi lisäsi hän pari lausetta, joissa viekasteleva slaavilainen ja jesuiitta paljastui: »Sitä paitsi on allekirjoitus ainoastaan muodollinen asia, tulee sinun muistaa.
Bertel teki kunniaa eikä vastannut sanaakaan. Enemmän kuin arvoasteensa menettäminen katkeroitti hänen mieltään se, että oli kadottanut hallitsijansa suosion. Se koski häneen sitä kipeämmin, kun hän tiesi erittäin tarkasti vartioineensa ovea. Aivan käsittämätöntä oli hänelle, kuinka jesuiitta oli voinut päästä sisään.
Minä tottelen! vastasi vanki masennuksissaan. Ja jesuiitta poistui äänetönnä ja kylmänä, nyökäyttäen hänelle päätään niinkuin kuningas orjalleen, joka on saanut hänen armonsa. Viikko oli kulunut siitä salaisesta keskustelusta, josta edellä olemme kertoneet. Jesuiitta ei ollut koko sen ajan kuluessa lakannut valtiovankia silmällä pitämästä.
Henkeni on hallussasi, anna minut ilmi; minä en pakene; minä kuolen uskoni edestä ja siunaan sinua kuollessani. Pakene täältä, sanoi Lucia, saat aikaa huomiseen saakka. Mutta ainoastaan sillä ehdolla, ettet enää koskaan puhuttele tätä vanhusta, jonka olet tahtonut häväistä. No niin, sanoi jesuiitta alakuloisesti minä pakenen, mutta minä jätän tänne kauniin unelmani paremmasta tulevaisuudesta.
Vitikka vastasi uhkamielisesti: Luulet olevasi viisaskin, mutta et ole kuitenkaan kuin rajasuutari piruun verraten. Herrasi ja mestarisi ei tarvitse pihtejä, hän nipistää näpillään. Oikea korva, sanoi jesuiitta. Seppä, joka oli kuumentanut rautojaan läheisessä takkatulessa heilutti niitä hämäläisen pään päällä. Vitikka naurahti pilkallisesti.
Tuo liike tuli niin odottamatta, jesuiitta oli voinut sitä niin vähän aavistaa, että hän hetkeksi menetti tavallisen neuvokkaisuutensa, ja ennenkuin hän ennätti apuun, oli kaikki jo hävitetty.
Jesuiitta vilkaisi ikkunaan, jonka alla mahtavan kosken aallot kolkosti pauhasivat talviyön hiljaisuudessa. Kas sinua, huudahti Lucia katkerasti nauraen, sinä pelkäät minua, sinä mahtava, joka hallitset valtakuntia ja omiatuntoja! Sinä pelkäät, että miehen kädellä heitän sinut alas kosken ammottavaan kitaan. Turha pelko ... minä olen vaan nainen, ja sentähden taistelen minä naisen aseilla.