Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Korkeana ja suurena niinkuin leijona raivossaan seisoi hän kalman kalpean jesuiitan edessä, joka tuskin voi katsoa häntä vasten säihkyviä silmiä. Polvillenne! huusi kuningas jylisevällä äänellä ja polki jalkaa, niin että palatsin seinissä kajahteli. Jesuiitta typertyi polvilleen, mutta hänellä oli vielä risti rukousnauhassaan. Tämän kuvan edessä minä vain polvistun, sanoi hän ylpeästi.
Silloin, jatkoi jesuiitta järkähtämättömällä rohkeudella, silloin ei ole Vaasan suvusta jäljellä muita kuin tuo houkko Eerikki XIV, puoleksi paavillinen Juhana III ja kokonaan katolinen Sigismund, joiden vuoksi emme huoli vaivata itseämme.
Sitten, jatkoi jesuiitta, on teidät sotavankeina vaihdettava jalosukuiseen neitiin ja ruhtinattareen Regina von Emmeritziin, jonka teidän tyrannillinen kuninkaanne lähetti vankina pohjolaan. Se on tapahtuva! vastasi Bertel innokkaasti. Vaiti! virkkoi taas Larsson. Niinpä niin, posito, että me hankimme vapauden neiti Reginalle; entä sitten? Sitten on vain muuan pikku seikka jäljellä.
Tiedä sitten, jatkoi jesuiitta kuiskaavalla äänellä, että taas ollaan aikeissa saattaa vääräuskoinen Ruotsin valtakunta takaisin roomalaisen kirkon helmaan. On vain kaksi valtaa, jotka nyt enää voivat meitä vastustaa, ja ne vallat käyvät, kiitos olkoon pyhimysten, päivä päivältä yhä vaarattomammiksi. Stuartin huone Englannissa on kiedottu pauloihimme ja vaikuttaa salaisesti asiamme hyväksi.
Minä vaadin luutnantti Berteliltä kuningas Kustaa Aadolfin sormuksen. Raha tai henki! ivasi Larsson. Te pyydätte sitä, mitä minulla ei ole, vastasi Bertel. Jesuiitta katseli häntä epäilevin silmin. Kuningas on käskenyt herttua Bernhardin antamaan teille sormuksen, ja teidän olisi pitänyt saada se.
Jesuiitta oli viety vankeuteen ja Ruotsin ankaran lain mukaan oli hänen kärsittävä hengenrangaistus, joll'ei kuningas tahtonut oikeuden sijasta käyttää armoa.
Jesuiitta käsitti hänet väärin; hän luuli neiti Reginan vaikenemisen tulevan tottelevaisuudesta ja hän luuli hänen miettivän sitä marttyyrikruunua, josta hän oli puhunut. Oletko ymmärtänyt minut, tyttäreni? kysyi hän. Olen, isäni. Tahdotko vielä tänä iltana pyrkiä hänen puheilleen? Tahdotko... Tahdon.
Suostutko siihen? Minä suostun kaikkeen, mutisi jesuiitta. Toiseksi: että menet ja hirttäydyt ensimmäiseen rautanaulaan, joka tulee vastaasi. Kyllä, kyllä, päästähän vain minut vapaaksi. Kolmanneksi: että mitä kiireimmiten menet suojelijasi belsebuubin luo, ja sen sanottuaan nakkasi Larsson vihamiehensä kallioseinää vasten, jonka jälkeen kaikki oli hiljaa.
Kun savu hälveni, nähtiin molempien ritarien yhäkin vain vahingoittumattomina ratsastavan hiukan syrjään. Mutta tällä kertaa oli kuolema ollut Kustaa Aadolfin kintereillä, sillä kuula iski sorakokoon aivan hänen viereensä ja ajoi hiekkaa ja tomua hänen ja Brahen päälle. Uupuneena ja kiukuissaan jesuiitta kiiruhti alas muurilta.
Mitä uskallat sinä ehdottaa? huudahti Messenius hehkuvin kasvoin. Jesuiitta erehtyi hänen mielenliikutuksestaan. Niin, jatkoi hän, yritys vaatii uskallusta, mutta mahdoton se ei ole. Nopea pako Puolaan on sitäpaitsi saattava sinut varman turvan taa... Ja tätäkö sinä ehdotat minulle?
Päivän Sana
Muut Etsivät